Gasellit täyttää tänä vuonna jo yhdeksän vuotta. Niin kliseistä kuin se onkin, yhtye on tällä hetkellä suurempi kuin koskaan. Suosion salaisuun on niin ikään klisee: pitkäjänteinen tekeminen – useamman sataa keikkaa, neljä albumia, tukku tarttuvia kertosäkeitä ja veljeyttä, johon on ollut helppo ihastua.
Heistä on syystä tai toisesta odotettu jonkinlaista suomiräpin super-yhtyettä, joka takoo hittejä kuin liukuhihnalta. Sen sijaan reviiri on laajentunut levy levyltä, eikä mikään vaikuta tulleen hetkessä. Gasellit ei ole missään vaiheessa varsinaisesti muuttanut tyyliään, vaan kasvattanut sarviaan komeammaksi vuosi vuodelta.
Tärkeintä Gaselleissa on kuitenkin se, mitä yhtye edustaa. Gasellit ovat tarjonneet niin kurkistuksia nuoren ihmisen elämään, kuin mahdollisuuden saada omaan elämänsä soundtrack – niin hyviin kuin vähemmän hyviin hetkiin.
Miten räppärit Hätä-Miikka (Miikka Niiranen), Päkä (Pekka Salminen), Thube Hefner (Tuomas Pietikäinen) ja tuottaja Musa-Jusa (Jusa Mikkonen) lyöttäytyivät yhteen ja bändi sai alkunsa, mikä matkan varrella on opettanut ja miten tästä eteenpäin?
Ensimetrit
Aluksi Gaselleja oli vain kolme. Hätä-Miikka, Päkä ja Thube Hefner olivat kuin muutkin nuoret. Maailma vaikutti suurelta, mutta juuri mitään ei ollut elämässä. Oli aika tehdä jotain.
”Gasellit sai alkunsa tietystä tyhjyyden tilasta. Oltiin aika lailla kollektiivisesti päästy pois lukiosta, eikä seuraavista askelista ollut kovinkaan vankkaa käsitystä. Samoihin aikoihin oli alkanut globaali talouskriisi, joka tarkoitti sitä ettei nuorille ja kokemattomille tahtonut löytyä töitä”, Päkä valaisee Gasellien ensimetrien tunnelmia.
Sama tilanne kuin tuhansien muiden nuorten kohdalla. Kaverusten syksy menikin käytännössä ajeluun Hätä-Miikan isän autolla. Pikkuhiljaa räppikuviot alkoivat hiipiä mieleen, kun ”norkoilu” ei tuonut elämään juurikaan sisältöä. Ehdittiin kuitenkin vuoden 2009 puolelle, ennen kuin mitään konkreettista alkoi tapahtua.
”Oltiin innostuttu räppäämisestä jo muutama vuosi takaperin, mutta lähinnä se tarkoitti sitä, että freestyletettiin puistoissa ja kotibileissä. Viikonloppuisin Hätä-Miikka piti freestyle räp -keikkoja Heartbreakers-nimisen yökerhon miesten vessassa, jossa oltiin käyty jo alaikäisestä asti, koska sinne oli helppo päästä sisään ja viina oli huokean hintaista”, Thube Hefner paljastaa.
Hätä-Miikka vahvistaa tapahtuneen:
”Se oli hubaa aikaa! Ystäväni Ego alias Härski Hartikainen, joka tunnetaan myös Kahtena Eurona, sanoikin, että jos joskus julkaisen musiikkia, niin tulen olemaan ensimmäinen vessasta maailmankartalle ponnistanut räppäri.”
Päkän mukaan ensiriimien heittelyt eivät jääneet kuitenkaan pelkästään vessan kaakeleille:
”Ennen sitä oltiin tehty Thuben kanssa myös jotain biisiyritelmiä Oulunkylän yhteiskoulun studiolla lukioaikoina. Mutta toivon, että ne jäävät ikuisiksi ajoiksi niin sanottuihin mustiin mappeihin.”
Suomirap ei ollut samanlaisessa myllerryksessä silloin, kun Gasellien tekeminen alkoi vakavoitua. Voisi jopa sanoa, että profiloituminen oli tuona aikana helpompaa. Tai kuten sen jotkut karkeasti sanoivat: olit joko tirehtööri tai puunhaalaja.
Mitä tavoitteita oli?
”Kun me julkaistiin ensimmäisiä omia biisejä, niin räppi oli vielä tosi pientä ja jakautunut vahvasti kahteen leiriin. Kärjistäen sanottuna kaupalliseen Rähinä-menoon ja undergroundimpaan Monsp-toimintaan. Me samaistuttiin selvästi enemmän Monspin hommiin ja sieltä puolelta katsottuna suurimmat asiat joista uskallettiin edes unelmoida oli varmaan keikka Kuudennella linjalla ja ehkä hyvässä lykyssä Blockfestissä, joka oli sekin aika lailla eri kokoluokassa tuolloin kuin nykyään”, Päkä kertoo.
Päkän tavoin Thube Hefner ei edes puhu tavoitteista, vaan unelmista. Tärkeintä oli hyvä suoriutuminen, pelko naurunalaiseksi joutumisesta kyti tässä vaiheessa ainakin Thube Hefnerin mielessä. Todennäköisesti tähän voi samaistua moni muu uransa alkuvaiheita elävä muusikko.
Pikkuhiljaa alettiin lähestyä ensimmäisen ep:n julkaisua. Alusta asti oli kuitenkin selvää, että kolmistaan Gasellit ei selviytyisi. Miksaamisen, äänittämisen ja tuottamisen vaatima ammattitaito kun puuttui kolmikolta. Oli siis aika ”höynäyttää” joku mukaan. Gasellit pitivät aivoriihen ja Musa-Jusa oli sen perusteella oikea nimi tehtävään. Thube Hefnerin mukaan ei tietenkään pelkistä musiikillista syistä.
”Oltiin tunnettu se jo muutaman vuoden ajan ja se oli pyörinyt meidän lukioporukan kotibileissä silloisen tyttöystävänsä mukana. Tiedettiin kaverista sen verran, että se tykkää väkijuomista ja sillä on vankka osaaminen musan tekoon. Potentiaali oli siis helppo nähdä.”
Pienen pieni ongelma oli se, että Musa-Jusa ei ollut erityisen innostunut suomiräpistä.
”Viimeksi se oli kuunnellut tyylin jotain Liisanpuiston levyjä 2000-luvun taitteessa. Se oli myynyt kaikki klassikkovinyylit ja -kasetit. Siitä olen joutunut pariin otteeseen vielä jälkikäteenkin syyllistämään Mugia. Hienoja julkaisuja suomalaisen hiphopin alkuhämäristä, muun muassa Memmy Possea ja muuta lähti pilkkahintaan divariin”, Hätä-Miikka voivottelee.
Levyjensä myyntiä omien sanojensa mukaan vielä tänäkin päivänä katuvalla Musa-Jusalla oli tuolloin paitsi lopahtanut kiinnostus suomiräppiin, niin myös aivan muita projekteja.
”Jusalla ja esimerkiksi Aivovuodossa vaikuttavalla Visa Mäkisellä oli tuossa vaiheessa taiteellisempaa elektronista musiikkia tehnyt yhtye Keramick & Lobo ja niillä oli ihan oikea levytyssopimuskin. Niinpä se oli Jusan pääprojekti. Ei annettu tämän kuitenkaan häiritä, vaan paukittiin sen enempää lupia kyselemättä säännöllisen epäsäännöllisesti Jusan kotistudiolle ja laitettiin se tekemään räppiä.”
”Aika nopeesti Jusa kuitenkin innostui taas räpin teosta. Lopulta se otettiin bändin täysimääräiseksi jäseneksi vähän meidän esikois-ep:n julkaisun jälkeen ensimmäisen Turun keikkamme yhteydessä”, Päkä kertaa.
”Päkä möläytti, että me muut oltiin käyty levyn tuotoilla syömässä kebabit menneellä viikolla. Tiedon kuultuaan Jusa kiristeli hampaitaan hetken ja kysyi lopulta, että eikö sillekin kuuluisi kebabit yhtä lailla, olihan hänkin nähnyt perkeleesti vaivaa ep:n eteen. Seurasi Päkän ja Jusan välinen pitkä ja humalainen sanaharkka siitä, mitä kuuluu ja kenelle. Sanaharkan lopulta päätyttyä he palasivat muiden keskuuteen toisiaan hartioista tukien. Jusasta oli tehty Gasellien neljäs jäsen”, Thube Hefner paljastaa.
Gasellit avasivat pelin julkaisukentällä vuonna 2010 julkaistulla Gasellit-ep:llä, jonka ensimmäisenä kunnon maistiaisena tarjottiin Silmäpussit-kappale, josta julkaistiin myös video. Jo tuolloin selvisi, että yhtyeen tekeminen on omalaatuista. Vaikka teknisesti yhtye on mennyt eteenpäin, ”hyvä meininki” on ollut läsnä aina.
Ep toi yleisön eteen neljä nuorta miestä, jotka esittelivät omaa elämäänsä iloine ja suruineen: mustasukkaisuutta (Kuka on lämmittänyt mun uunii), railakasta juhlimista (Pilausbiisi), kesän viettoa (Mankka, lekoi, dekki) ja ongelmien kanssa painimista (Uusii ongelmii). Ep:llä oli mukana jo tuolloin tunnettu Juno ja myöhemmin jättisuosioon kapuava JVG:stä tuttu VilleGalle.
”Tehtiin musiikkia tosi fiilispohjalta. Haluttiin tehdä rehtiä hyvän meiningin räppiä meidän elämästä. Kotimaiset esikuvat kuten Ruudolf, Heikki Kuula, Pyhimys, Loost Koos, Jontti & Shaka ja Niko & Tapsa kuuluvat jälkikäteen ajateltuna aika vahvasti läpi”, Päkä perkaa vaikutteita.
”Tiettyä Gaselliutta on ep:llä havaittavissa ainakin siinä, että biisimateriaali on aika monipuolista ja sieltä löytyy jo meidän tuotannossa myöhemminkin vahvasti läsnä olleita teemoja, kuten ystävyyttä, ihmissuhteiden vaikeutta, elämänhallinnan ongelmallisuutta ja hauskanpitoa”, Hätä-Miikka avaa ep:n kantavia teemoja.
Ep otettiin hyvin vastaan yhtyeen vaikutusalueella Oulunkylässä ja Käpylässä. Kaverit innostuivat lähtemään keikoille ja kun kaverit toivat mukanaan omia kavereitaan, niin kuin vahingossa kuviot lähtivät pyörimään suuremmiksi. Helsingin ulkopuolella yleisö ei vielä löytänyt keikoille, kun kaverit eivät olleetkaan mukana.
Helsingissä ep siis löysi yleisönsä ja vielä vuosien jälkeen yhtye on kuullut tarinoita, miten ep:ta luukutettiin aikoinaan koko kesä.
”Hätis oli silloin kesällä 2010 kovassa myyntihybriksessä ja myi meidän ep:tä ympäri Helsingin puistoja repusta käteen -menetelmällä varmaan 500 kappaletta. Vaikea sanoa, onko ne tyypit, joille ep on puoliväkisin kaupiteltu, koskaan sitä kuunnelleet. Ainakin me saatiin vähän taskurahaa”, Thube Hefner kertoo yhtyeen sissimarkkinoinnista.
Joku on siis saattanut pahoittaa mielensä, mutta Hätä-Miikan mukaan kauppa on se, joka kannattaa.
Ep keräsi jossain määrin hypeä tuolloin rap-faneille tärkeänä keskustelualueena toimineena Basso-foorumilla. Todennäköisesti tärkein palaute saatiin aina yhtä kunnioitusta herättävältä suunnalta:
”Legendaarinen The Funkiestin Juha rankkasi ep:n vuoden 2010 kuudenneksi parhaaksi suomiräp-julkaisuksi”, Musa-Jusa iloitsee.
Kiittämättömät nilkit
Jos yhtyeen olisi alkuaikoina pitänyt valita jokin levy-yhtiö jolle mennä, se olisi ollut Monsp. Monspille pääseminen on oma lukunsa yhtyeen tarinassa.
Rattaat olivat nytkähtäneet eteenpäin, kun Kultabassokerhoa tänäkin päivänä juontava Jii-Pee oli surffaillut juurikin edellä mainitulla Basso-foorumilla. Jii-Pee kutsui bändin vieraaksi.
”Mentiin ihan sairaissa kuumotuksissa meidän ensimmäiseen radiohaastatteluun ja jostain syystä myös Pyhimys oli silloin hengailemassa Basson studiolla. Meille ei ole oikeastaan koskaan selvinnyt, miksi se oli paikalla. Tuliko se meidän takia vai oliko sillä vaan jotkut säädöt siellä sattumalta. Sitä pitäisi kysyä Mikolta.”
”Joka tapauksessa haastattelun jälkeen Pyhimys eli Mikko Kuoppala tuli vetämään hihasta ja osti meiltä kymmenen ep:tä, jotka laittoi jälleenmyyntiin silloisen Yellowmic-levy-yhtiönsä verkkokauppaan. Samalla se kyseli vähän tulevaisuuden suunnitelmista ja kerrottiin, että aletaan tekemään pitkäsoittoa. Mikko sanoi, että tulkaa soittamaan biisejä kun saatte valmiiksi, niin se voi ehkä jeesata meitä julkaisukuvioiden kanssa”, Päkä kertaa ja Musa-Jusa jatkaa:
”Mentiin sitten jossain vaiheessa soittamaan Mikolle demoja ja se ilmeisesti ihan diggaili niitä. Mikko oli myötävaikuttanut JVG:n siirtymiseen Monspille ja Monspin pomo Keijo ”Kepe” Kiiskinen oli antanut Mikolle osan vastuusta uusien artistien kiinnittämisessä. Niinpä Mikko sai meidät puhuttua Monspille ja unelma oli tullut todeksi.”
Hätä-Miikan mukaan iso kiitos kuuluu myös VilleGallelle, joka oli Pyhimyksen tavoin kertonut Gaselleista Kiiskiselle.
Debyyttialbumi Kiittämätön oli huomattavasti kylmempi kuin sitä edeltänyt leppoisa ep. Tällä kertaa petetyksi tulemisen pelko johti entistä vainoharhaisempiin ajatuksiin (Pillist kii), hauskanpito muuttui hieman vakavammaksi (Ime huiluu) ja meininki oli asteen totisempaa muutenkin. Myös tällä julkaisulla oli mukana VilleGalle (Hiki), mutta tässä vaiheessa JVG oli jo lyönyt kunnolla läpi. Levyltä julkaistiin neljä videota ja etenkin levyn avaava esikoissingle Ime huiluu nousi jo pienimuotoiseksi hitiksi. Levy sai hyvän vastaanoton ja esimerkiksi Soundi-lehti antoi sille täydet viisi tähteä.
VilleGallen lisäksi levyllä vierailivat Jodarok, Tohtori Käärme ja Pasi-Saasta.
Levyä voisi pitää konseptialbumina, jossa ”kiittämättömät nilkit” seikkailevat kylmässä maailmassa. Näin ei kuitenkaan aivan täysin ole, Päkä kertoo:
”Onhan siinä vahvasti sellainen teema, että monet lähtökohtaisesti positiiviset asiat on käännetty negatiivisiksi. Kesä vituttaa koska hikoiluttaa, parisuhteet vituttaa koska ne rajoittaa vapautta, päihteiden käyttö on kivaa, mutta ne vituttaa koska niitä tulee käytettyä liikaa ja niiden käytöstä tulee lopulta huono olo. Aika nihilistinen meno. Meille oli vaan luontevampaa käsitellä asioita negaation kautta. Se leimasi biisejä pitkään ja leimaa osittain vieläkin, vaikka selvästi positiivisempaan suuntaan onkin menty. Aina ei jaksaisi vain valittaa.”
Levyltä löytyvä Ime huiluu oli pienimuotoinen, mutta varmasti sitäkin tärkeämpi hitti. Vaikka yhtye ei sitä aivan hittinä itse pidäkään. Musa-Jusa oli biisin julkaisun aikana suorittamassa siviilipalvelusta Oulunkylän yhteiskoulussa. Siellä nelikko äänitti omia kappaleita ja suorittivat jälleen eräänlaista sissimarkkinointia.
Yhtyeellä oli pääsy koulun tietokoneille ja jälleen Bassoradio (jonka omistuksessa Basso-foorumi oli) nousi tärkeään asemaan. Gasellit äänestivät Ime huiluu –kappaleen jollekin Basson näkyvimmistä listoista ja kappale keikkuikin listan kärjessä useita viikkoja.
Sen lisäksi, että positiivista pöhinää (joskin osaltaan itse luotua) riitti Basson sivustoilla, niin myös Youtubessa yhtye onnistui herättämään kiinnostusta. Ime huiluu oli saanut seurakseen videon, jossa keilattiin ympäri Helsinkiä.
Yhtye oli nähnyt moneen muun tavoin SMC Hoodrats –videon, jota Päkää pitää jonkinlaisena vedenjakajana. Tämän jälkeen suomiräpin saralla musiikkivideoihin panostettiin enemmän ja myös he halusivat yhtä hienon videon. Harmillisesti yhtye ei tuntenut ketään mainitun videon tekijöistä ja budjettiakaan ei varsinaisesti ollut.
Onneksi Hätä-Miikka tunsi Teemu Saarion, eli Chebaleban, jolla oli omaa taustaa esimerkiksi lumilautailuvideoiden tekemisestä. Saario hyppäsi välittömästi messiin ja videota päästiin tekemään. Kavereita kutsuttiin kunnolla mukaan, jotta saataisiin näyttäviä ”possekuvia”. Virvoitusjuomayhtiö Laitilalta pyydettiin olutta näkyvyyttä vastaan ja räppärien suureksi yllätykseksi Laitila myös suostui tähän. Rekvisiittana toimi nimeltä mainitsemattoman henkilön toimesta Tapanilan keilahallilta kähvelletty keilapallo ja muutama keila. Näyttävä video oli kasassa.
Tuolloin videot olivat suuressa roolissa muusikoiden arjessa muutenkin ja Ime huiluu -kappaleen video oli varmasti yksi syy sille, että yhtye sai enenevissä määrin huomiota. Nykyään Gasellit kertoo tekevänsä videoita lähinnä siitä syystä, että niitä on mukava tehdä.
Teinijätteet
Seuraava levy Aina (2013) ilmestyi jo vuoden päästä debyytistä. Jos Kiittämätön oli tunnelmaltaan kylmä, niin Aina oli lämminhenkisempi kokonaisuus, jolla kuultiin rutkasti tyypillisen tarttuvia kertosäkeitä. Ensimmäisenä singlenä julkaistiin Jäniksen vuosi, joka tarjosi jälleen näkemyksen nuoren ihmisen sielunelämästä. Mitä tehdä kun stressi painaa päälle?
Enää ei oltu petetty tai pettämässä, vaan menossa naimisiin (Mä meen naimisiin), muisteltiin miten ennen kaikki oli paremmin (2006), naureskeltiin maailmanlopusta vaahdonneille foliohatuille (Millenium) ja puhallettiin yhteen hiileen (Heimo). Tällä levyllä olivat vierailemassa Paperi-T, Eevil Stöö ja Tohtori Käärme.
Päkän mielestä Gasellit tekivät musiikkinsa kannalta merkittävimmät oivallukset tällä levylle.
”Siihen asti ja etenkin Kiittämättömällä me oltiin jotenkin kovempia ja nihkeämpiä tyyppejä kuin me oikeasti ollaan. Luotiin vähän hahmoja. Ainalla me vähän vapauduttiin siitä ajatuksesta, että meidän pitäisi esittää itseämme tylympiä tyyppejä ollaksemme uskottavia räppäreitä. Samaan aikaan melodisuus tuli entistä vahvemmin mukaan meidän musiikkiin. Sekin oli osa tuota vapautumista. Me ollaan aina fiilistelty monipuolisesti musiikkia ja myös hyviä pop-melodioita. Ensin ehkä ajateltiin, ettei niiden tuominen räppiin ole uskottavaa, vaan pelkästään kaupallista paskaa.”
Hätä-Miikka jatkaa samasta aiheesta:
”Tämä muutos kiteytyy jo aika hyvin Jäniksen vuodessa. Me puhutaan siinä omasta elämästä ja omista huolista, joita sen aikaiseen opiskelijaelämään kuului. Biisiin tehtiin myös meidän ensimmäinen laulettu kertosäe, jonka melodiaa hinkattiin pieteetillä. Haluttiin duunata siitä niin hyvä, kuin vaan osataan. Minä lauloin kertosäkeen, mutta taustalauluissa on muuan muassa Thuben falsetit ja muuta kerrostusta.”
Levyn päättävä Heimo on vakiintunut kappaleeksi, joka villitsee yleisön jokaisella keikalla komeaan yhteislauluun. Allekirjoittaneen korviin kappale on ”ultimaattinen Gasellit-biisi”, jossa korostuu veljeyden ja kaveruuden tärkeys.
Hätä-Miikan mukaan nyt ollaan oikeilla jäljillä:
”Heimosta lähdettiin tekemään sellaista meidän näköistä oodia ystävyydelle. Näen, että Gasellit on niin paljon muutakin, kuin vain me neljä. Ystävät, perheet ja meidän musaa kuuntelevat ja keikoilla käyvät ihmiset ovat tottakai tärkeitä.”
”Meillä on ollut ilo työskennellä vuosien mittaan monien hienojen tyyppien kanssa ja aina siitä yhteistyöstä on jotain tarttunut mukaan ja syntynyt siltoja. Ihan keikkamyynnin väestä ja levy-yhtiön tyypeistä sitten muihin artisteihin. Atomirotan Notkea Mikko sen joskus kivasti sanoi, että me ollaan sen mielestä suomiräpin brucespringsteenejä jollain tapaa. Tykkään siitä ajatuksesta!”
Seisahdus
Gasellit tuntui taas vakavoituvan, kun Seis-albumi julkaistiin kahden vuoden kuluttua, vuonna 2015. Yllättäen yhtye oli vaihtanut Monspilta Universalin alaisuudessa toimivalle Johanna Kustannukselle.
”Kuoppalan Mikko, joka siis aikanaan puhui meidät Monspille, toimi Monspin vuosina myös vähän niin kuin A&R:nä meille, vaikkei siitä sellaista titteliä käytettykään. Se kuunteli meidän biisejä ja antoi niistä palautetta. Monspilla Kepe hoiti julkaisemisen ja hallinnolliset jutut ja Mikko oli enemmän mukana kehittämässä meidän bändiä. Siinä vaiheessa kun Mikko sitten siirtyi Johannalle ja pyysi meitä mukaan, niin päätettiin mennä. Haluttiin jatkaa yhteistyötä Mikon kanssa”, Musa-Jusa avaa bisneskuvioita ja Päkä jatkaa:
”Mikon siirtyminen Johannalle ajoittui sikälikin hyvään saumaan, että me vähän kaivattiin uusia haasteita. Toisen levyn julkaiseminen meni monilta osin tosi samalla tavalla kuin ensimmäisenkin ja meille tuli pieni pelko siitä, että aletaan rutinoitua. Haluttiin haastaa itseämme ja siinä mielessä siirtymä Universalin alaiselle Johannalle tuntui kiinnostavalta.”
Ensimmäisenä maistiaisena julkaistiin haikea Älä muista pahalla, jolla sämplättiin Iisan Kirje-kappaletta ja laulaja kävi myös vierailemassa kappaleella. Mahtuuko kyytiin taasen oli tietynlainen veljeyden korostus, jota verrattiin Rumbassa UGK:n ja Outkastin yhteiskappaleeseen Intl’ Players Anthem.
Levyn kolmantena singlenä julkaistiin Vainoharhainen, jolla vieraili tuolloin jo Vadelmaveneensä julkaissut ja läpimurtonsa tehnyt Kasmir. Muita vierailijoita levyllä olivat kahden edellä mainitun lisäksi Gracias ja JV.
Levy sai kriitikoiden piirissä ristiriitaisen vastaanoton: Rumba antoi 8,4/10, mutta Soundi vain 2/5.
Seis oli siis yhtyeen ensimmäinen levy isolta levy-yhtiöltä ja monet olivat tulleet kertomaan olleensa huolissaan siitä, että nelikko olisi myynyt itsensä ja heistä tulee vain kaupallinen tuote. Ajatus on Päkän mielestä ymmärrettävä, mutta muutaman vuoden Universalin toimintaa katselleena se tuntuu myös aikalailla ylimitoitetulta, ainakin heidän kohdalla:
”Ei meidän musiikin teko ole mihinkään muuttunut levy-yhtiön muutoksen myötä. Edelleen me istutaan nelisteen Jusan kotistudiolla ja tehdään sitä, mikä tuntuu hyvältä. Universal sitten julkaisee musiikkia, kunhan me saadaan valmiiksi. Tietysti promootioon ja muuhun sellaiseen isommin operoivalla levy-yhtiöllä on laittaa enemmän paukkuja. Johanna Kustannuksella meillä on promoottorina Jannika Nyqvist, joka vaikuttaa elävän sydämellä mukana meidän jutuissa ja tekee tinkimättömästi hommia meidän kanssa ja meidän eteen. Sehän on vaan helvetin hienoa.”
”Vähän kylmäävä hetki oli sinä päivänä, kun laitettiin nimet alle sopimukseen ja Universalin silloinen toimitusjohtaja tuli skumppien kanssa fiilistelemään jotain norjalaista after ski -dancea. Ajattelin, että ei helvetti, tällaista se sitten on isolla lafkalla. Mutta se olikin vaan väärä hälytys. Hänkin osoittautui myöhemmin mukavaksi ja ennen kaikkea muutakin kuin after ski -teknoa syleileväksi herrasmieheksi. Ehkä skumppa vain puhui tuona iltapäivänä”, Hätä-Miikka muistelee ensimmäistä päivää.
Yhtye myöntää, että ”huoli liiallisesta kaupallistumisesta” tarttui ja he kokivat painetta todistella, että kunnianhimoisen kokonaisuuden tekeminen luonnistaa myös isommissa ympyröissä. Lopputuloksena oli yhtyeen mielestä siihen mennessä yhtenäisin ja tyylikkäin levy. Toisaalta taas huomattavasti vakavampi. Ehkäpä pieni pilke silmäkulmassa olisi tässä tapauksessa tehnyt kokonaisuudesta hieman toisenlaisen.
Näinä vuosina yhtyeen keikkakunto alkoi kerätä tosissaan kehuja pitkin maita ja mantuja. Tärkein resepti hyvään keikkaan on Gasellien mukaan se, että heillä on hyvä fiilis ja hauskaa lavalla. Se varmasti välittyy myös yleisölle.
”Silloin kun yleisölläkin on hyvä fiilis, niitä on helpompi yllyttää mukaan bailaamaan ja laulamaan. Niistä hetkistä kun laulat keikalla samaa biisiä tuntemattomien kanssa tai hypit tasajalkaa muiden mukana, syntyy yhteisöllisiä kokemuksia, joita ei varmaan koskaan voi olla tässä maailmassa liikaa. Niitä me halutaan mahdollistaa. Myös meille itsellemme, koska se on meistä tosi voimaannuttavaa”, Thube Hefner mehustelee.
Hätä-Miikan mukaan keikkailu on sitä, mitä he rakastavat ja myös henkireikä. Keikoilla huolet unohtuu.
Veljet
Viime vuonna julkaistiin yhtyen kaupallisesti menestynein albumi, Veli. Levy nousi virallisen listan kolmanneksi, myi kultaa, toi yhtyeelle Emma-ehdokkuuden ja Muistanks mä väärin -kappale nousi ihan kunnon hitiksi.
Jos Seis-albumi oli vakavampi, niin nyt Gasellien askel tuntui taas kepeämmältä. Varsinaisesti levy ei ole kuitenkaan aihepiireiltään kovinkaan kevyt, heti levyn avaavassa Mä tuun takas -kappaleessa käsitellään esimerksi masennusta ja yleisesti vaikeuksien voittamista.
Henkeni edestä taas käsitteli unelmien tavoittelemista ja elämän ajoittaista hataruutta. Kappaleella vieraili Pyhimys, joka kertoi herkistyneensä, kun kuuli kappaleen ensimmäistä kertaa. Pyhimyksen lisäksi levyllä vierailivat Kube ja Karri Koira.
Yhtyeelle tyypillisesti optimismi säilyi läpi levyn ja lopulta myrskyn jälkeen oli tyyntä. Levystä jäi maku, ettei yhtye ole ollut ikinä näin vapautunut.
Hätä-Miikka paljastaakin, että levyn työnimi oli ”Gasellit vapautuu”. Päkän mukaan Seis-levyä tehdessä yhtye yritti ylittää itsensä, kun taas Veli tehtiin rennommissa merkeissä:
”Otettiin askel taaksepäin ja tehtiin vaan musaa ja kokeiltiin kaikkia tyhmiä ideoita, joita studiolla juolahti mieleen. Sama kuuluu myös sanoituksissa. Niihin haluttiin vangita hetkiä ja sen hetkisiä fiiliksiä ylianalysoimatta sitä, kuinka monta syvällistä tasoa sanoituksista on mahdollista löytää.”
Veljeys on korostettu teema tässä artikkelissa, mutta miten se päätyi juuri tämän levyn nimeksi. Hätä-Miikka kertoo:
”Tajuttiin että meidän biisiaineksesta korostui sellainen ystävyys ja veljeys. Ja sitten mietittiin kuumeisesti, että mikä voisi olla ytimekäs nimi tällaiselle. Sitten totesin, että veli. Siitä innostuttiin heti porukalla. Se oli jotenkin niin ilmeinen juttu, ettei sitä heti tajuttu.”
Päkä lisää, että vastaava toimenpide oli myös Seis-levyn kohdalla.
”Oltiin mietitty sellaista seisahtuneisuuteen liittyvää ytimekästä nimeä levylle ja minulla oli koko ajan mielessä Stop. Sitten mietittiin, että eihän se ole suomea. Se on hyvä nimi, mutta harmi vain se ei käy. Sitten Thube sen näppärästi käänsi suomeksi ’Seis’ ja tajuttiin koko porukalla, että nimenomaan! Sehän se.”
Tulevaisuus
Veli-albumi on tähän mennessä yhtyeen menestynein ja yleisöä on tuntunut tulleen keikka keikalta lisää. Nyt muusikot ovat pystyneet jättämään päivätyöt ja keskittymään yhtyeeseen täydellä teholla. Vauhti on kova (katsokaa vaikka alta löytyvää kesän keikkakalenteria!) ja mahdollisuuksia varmasti piisaa aiempaa enemmän.
Yhtye ei olekaan päättänyt jarrutella vaan uutta singleä pistettiin samantien tänä vuonna pöytään. Elias Gouldin vierailulla sävytetty Riks, raks, poks on otettu hyvin vastaan. Tilanne vaikuttaa siis hyvältä ja saa miettimään, että onko tiedossa seuraavat yhdeksän vuotta. Ainakin Hätä-Miikan mielestä edellä mainittuun ”suomiräpin bruceuteen” juuri sellainen kuuluisi. Seuraavaa levyä tehdään jo täydellä tohinalla ja Gasellien matka jatkuu siihen asti kun on hauskaa.
Vuosien aikana bändin musisointi ei ole rajoittunut pelkästään yhtyeen tekemisiin, vaan Hätä-Miikka ja Thube Hefner ovat tehneet myös soolomateriaalia. Ehkä jopa hieman yllättäen Thube Hefner julkaisi DJ Ibusal -aliaksellaan viime vuonna uuden levyn Yksin kotona 17, kun Gasellien riento vaikutti ainakin ulkopuolisen silmiin hyvin kiireiseltä.
Miten aika on riittänyt musisoinnille yhtyeen ulkopuolella. Thube kertoo:
”Kyllä sitä aikaa tuntuu aina löytyvän, jos vaan on intoa tehdä. Yleensä ollaan onnistuttu ajoittamaan sooloprojektit sellaisiin väleihin, että ei ole ollut akuutisti Gasellien levyn teko päällä. Ja ainakin minun omissa soolotuotannoissa on ollut esimerkiksi Lobo tai muita ulkopuolisia tuottajia messissä, mikä on toki helpottanut kanssa.”
”Räpin tekeminen on kuitenkin loppujen lopuksi aika suoraviivaista puuhaa. Kirjotat räpit biittiin ja käyt sitten äänittämässä ne. Viimeisin Ibusal-levy vaati minulta ja Jusalta sellaisen pari kolme kuukautta aktiivista studioaikaa, mikä on meidän mittapuulla aika vähän. Toki olin sitten kirjoittanut levyä vähän pidempää. Toisaalta sitten Miikan soolojutut on ollut vähän työläämpiä, kun Jussi ja Miikka on työstänyt ne ihan alusta loppuun kaksistaan.”
Hätä-Miikka luonnehtii oman soolonsa tekemistä mukavaksi irtiotoksi ja lisää, että artistien sooloilut tuovat varmasti lisää yhtyeen omaan tekemiseen.
”Niissä saa toteuttaa itsekkäästi omia mielitekoja, kun taas porukalla tehdessä biisien suunta päätetään yhdessä. Soolona tekeminen on toisaalta sitten paljon haastavampaa. Bändillä tehdessä on aina se porukan tuki läsnä, eli jos ei joku juttu aukea, niin sitä voidaan yhdessä miettiä.”
”Soolokeikat on raskaampia kokemuksia, kun ensin saa jännittää lähes yksinään siellä takahuoneessa ja lavalla ei ole kukaan paikkaamassa jos tapahtuu jotain. Soolohommat on hauskoja ja koen, että ne ovat kehittäneet minua musantekijänä ja esiintyjänä, mutta siitä huolimatta porukalla tekeminen on loppujen lopuksi antoisampaa. Siinä saa jakaa niin hyvät kun huonotkin hetket frendien kanssa”, Thube Hefner lisää.
Yhtyeen kohdalla tulee mieleen paljon muitakin kysymyksiä. Miksi juuri he ovat tuntuneet saaneen yleisökseen musiikin ystäviä laidasta laitaan?
Päkä povaa yhdeksi syyksi sanoitusten arkisuuden:
”Meillä ei ole asiakastutkimustuloksia siitä, miksi jotkut on päätyneet kuuntelemaan meidän musiikkia, joten tarkkoja vastauksia on vaikea sanoa. Keikoille tulleiden ihmisten kanssa puhuessa on kuitenkin käynyt ilmi, että monet ovat kokeneet samaistuvansa meidän biiseihin ja löytäneet sieltä yhtymäkohtia oman elämänsä ongelmiin ja onnistumisiin.”
”Siihen on varmaan syynä se, että me puhutaan biiseissä loppujen lopuksi usein aika arkisista asioista. Ei meidän elämä ole mitään Hollywoodia. Vaikka viikonloppuisin päästään vetämään keikkoja ja bailaamaan ihmisten kanssa, niin maanantaisin pitää taas pestä pyykkiä.”
Hätä-Miikka muistuttaa, että yhtye ei ole ikinä lokeroinut musikkiaan mitenkään ahtaasti, vaan ollaan menty yli genrerajojen ja yhdistelty eri maailmoja toisiinsa. Miten tämä kaikki maailmojen yhdistäminen sitten tapahtuu, miten syntyy Gasellien kappale?
”Aluksi mennään Jusan kämpille ja turistaan päivän polttavat aiheet pois alta ja kuunnellaan hyvää musiikkia. Jossain vaiheessa aletaan ideoida, mitä pitäisi tehdä ja sitten lukkiudutaan studiohuoneeseen.”
”Jusa avaa koneen ja alkaa hakata näppäimistöä muiden huudellessa taustalla miltä minkäkin pitäisi kuulostaa ja mitä biittiin vielä tarvitaan. Siinä on Jusalla aina välillä kestämistä ja vaatii pitkää pinnaa, kun se yrittää ymmärtää kun me muut koitetaan selittää sille ilman ammattitermistöä, että mitä sen pitäisi tehdä”, Thube Hefner valaisee.
Hätä-Miikka demonstroi, mitä tämä ammattitermistötön musiikkisanasto sitten on:
”Monesti se on sellaista soundien suulla matkimista ja aika eläimellistäkin ääntelyä, jolla me pyritään ohjaamaan soundeja haluamiimme suuntiin. Sellaista pöytärummutusta ja suuntaa antavaa opastusta. Joskus on onneksi tarjota myös konkreettisempaa referenssiä.”
Päkä avaa lyyristä puolta:
”Biitin ollessa jollain mallilla aletaan kaivelemaan kännykän muistiinpanoista sinne ylösmerkattuja oivalluksia ja ideoimaan yhdessä mahdollista biisin aihetta. Sieltä lähtee usein rakentumaan kertosäe, joka usein tehdään ensimmäisenä. Tämän jälkeen kaikki kirjoittavat säkeistöjä tahoillaan. Nykyään se ei ole niin justiinsa kuka on kirjoittanut minkäkin osan biisistä, vaan voidaan myös räpätä toistemme riimejä, jos biisi kuulostaa sen myötä meidän mielestä paremmalta.”
Musa-Jusa kertoo vielä viimeisistä silauksista:
”Meidän musiikinteko on aika hidasta, koska me tykätään hinkata yksityiskohtia ja tehdä pieniä ja välillä suurempiakin parannuksia niihin. Esimerkiksi Riks, raks, poks saatiin kerran melko valmiiksi, mutta sitten siihen lähdettiin tekemään pikku muutoksia, jotka johtivat toisiin vähän suurempiin muutoksiin ja lopulta koko biisi meni pitkälti uusiksi.”
Kun juttua lähdettiin tekemään, niin oli tärkeintä saada selville, mitä se gasellius lopulta on. Todennäköisesti se on tullut ilmi jutusta useammin kuin kerran, mutta kysytään sitä vielä suoraan. Päkä antaa tyhjentävän vastauksen, jota koko yhtye komppaa:
”Alunperin gasellius tarkoitti ystävyyttä ja hauskanpitoa. Tänä päivänä gasellius tarkoittaa ystävyyttä ja hauskapitoa. Vaikka mukaan on sittemmin sekoittunut myös hetkiä, jolloin sitä tuntee tekevänsä töitä ja aikaa kuluu nykyään myös ihan hallinnollisten asioiden pyörittämiseen, niin yritetään pitää edellä mainituista perusarvoista kiinni.”
Perusasioista kiinni, todennäköisesti siinä on siis Gasellien salaisuus.
Gasellit viettää 9-vuotisjuhliaan Tavastialla tänään 25. toukokuuta. Tämä keikka on loppuunmyyty, mutta bändi kiertää ympäri Suomea pitkin kesän. Mikäli haluat päästä pomppimaan savannille, niin suosittelemme suuntaamaan joillekin tulevista keikoista.
Gasellit kesä ’18:
25.5. Gasellien 9-vuotissynttärit, Tavastia, Helsinki
1.6. Henry´s Pub, Kuopio
2.6. Nollapiste 2018, Kokkola
8.6. K-night, Kerava
9.6. Sideways, Helsinki
15.6. Hoodfest, Oulu
29.6. Bättre Folk, Hailuoto
30.6. Water Hockeyn MM-kisat, Yyteri
6.7. Kainuun musiikkijuhlat, Kajaani
7.7. Ruisrock, Turku
11.7. Kaivohuone, Helsinki
13.7. Ilosaarirock, Joensuu
14.7. Summer Up, Lahti
20.7. Mellakka Festival, Hämeenlinna
26.7. Hernesaaren ranta, Helsinki
27.7. QStock, Oulu
28.7. Työväen Musiikkitapahtuma, Valkeakoski
3.8. Liveblast festival, Helsinki
4.8. Porispere, Pori
4.8. Solar Sound Festival, Seinäjoki
10.8. Aukusti, Jalasjärvi
10.8. Aura Fest, Turku
17.8. Blockfest, Tampere
19.8. Weekend Festival, Helsinki
25.8. Uppo Klubi, M/S Emma
31.8. Suisto, Hämeenlinna
1.9. Kontufest, Helsinki
7.9. Seinäjoki Hip Hop Festival, Seinäjoki
8.9. MDNGT Bar & Club, Hyvinkää