Kolmesta tanssiteoksesta koostuva T(r)anssi sai ensi-iltansa Suomen kansallisooppera ja -baletissa perjantaina huhtikuun 11. päivä. Ensi-iltaa seuranneena lauantaina aurinko kirkasti Oopperatalon avaran aulatilan, jossa soi DJ hapan korpun pehmeän bassovoittoinen etkoselektio.
Konemusiikin ystäville DJ hapan korppu on tuttu lukuisista ug-bileistä, festareilta ja esimerkiksi Sober Furious -illoista. Laaja soittokokemus, valloittava esiintymistapa ja syvällinen ymmärrys bassomusiikin eri genreistä on johtanut pisteeseen, jossa hän on historian ensimmäinen Suomen kansallisooppera ja -baletin ohjelmistoon kiinnitetty dj.
Koreografikaksikko Sol Leónin ja Paul Lightfootin keskeisimpiin teoksiin kuuluva Signing Off asetti illalle meditatiivisen sävyn, josta kuitenkin puuttui meditaatioon tyypillisesti liitetty levollisuus. Tiivis tanssiryhmä loitsi välilleen niin kiihkeän ja koskettavan energian, että se enemmänkin sieppasi suoraan sisäänsä kuin salli katsojan valita itse, kuinka syvälle teokseen halusi uppoutua.
Tanssijat piirsivät kehojensa ääriviivoilla näkyville teosta dominoivia kipeitä melankolian tunteita, ja linjasivat vaikuttavan puhtaalla liikekielellä tasapainoista pyöreyttä tarinaan, josta tihkuva tuskallisuus tuntui hengästyttävältä. Esityksen loppua kohden näyttämön takaosassa liplattavat taustakankaat laajensivat tilaa helpottavalla virtauksella. Se vapautti vaivihkaa kasautunutta painavaa surua, ja vahvisti tanssijoiden hengityksen kaltaisesta vaivattomuudesta syntynyttä yliluonnollisuuden vaikutelmaa.
Jos Signing Off vaati pysyttelemään äärellään lähes tuskalliseen eläytymiseen saakka, sitä seuranneen Playlist (Track 1, 2) -teoksen ilo oli kontrastina käsinkosketeltava. William Forsythen ilkikurisesti ja vapautuneesti baletin perinteillä leikittelevä koreografia lähti 12 miestanssijan rönsyilevässä tulkinnassa riemukkaasti lentoon. Tässä teoksessa ei äärimmäiselle pikkutarkkuudelle ollut sijaa, vaan keskiössä loisti baletin kurinalaisuuden sijaan klubikulttuurille tunnusomainen revittely, toki saumattoman yhtenäisiksi hiottujen ja tarkkaa kehonhallintaa vaativien liikkeiden puitteissa.
Yöelämään viittaavaa vaikutelmaa korosti esityksen house-vaikutteinen soundimaailma: Jax Jonesin versiointi Lion Baben Impossible-kappaleesta samplaa Teriyaki Boyzin tekemää The Fast and the Furious: Tokyo Drift -elokuvan tunnuskappaletta niin raisusti, että vaikeaahan se oli malttaa olla katsomossa nätisti aloillaan.
Lue myös: Uusi luovien alojen ammattitapahtuma Helsinkiin: ”Slushin ja Flow Festivalin rakkauslapsi”
Lue myös: Suomen kenties omaperäisin ja tunnelmallisin festivaali julkisti lisää esiintyjiä
Väliajan jälkeen päästiin sen ytimeen, mitä kaksi edeltävää teosta olivat osaltaan pohjustaneet. Käsittämätön intensiteetti, energian painostava pakkautuminen ja katarttinen irtipäästäminen loistivat Sharon Eyalin Half Life -teoksessa, jossa avustavana koreografina on toiminut multimediataiteilija Gai Behar. Säveltäjä-äänitaiteilija Ori Lichtikin massiivinen, houkutellen hakkaava ja nautinnon rajoilla vaaniva musiikki muunsi salin maanalaiseksi luolaksi, joka naulasi yleisön tuoleihinsa ja salli alitajunnasta vapautua jotain samankaltaista sisäisen maailman virtaa kuin mitä tuntikausia kestävän reivaamisen mahdollistamissa tiloissa voi kokea.
Ryhmädynamiikkaan ankkuroituva esitys tutki hätkähdyttävällä tavalla kollektiivisuuden käsitettä, ja laajensi ihmiskehon totuttua konseptia kohti maagisempaa entiteettiä muistuttavaa muotoa. Teos haastoi tanssijoiden kestokykyä äärimmäisellä tavalla, ja monenlaisten ulottuvuuksien ääripäistä muodostuva energia syöksyi katsojaakin kohti, humisten kaikkialla kehossa.
Half Life tuntui kaikennielevältä, mutta samalla niin lataavalta, että sen kasvattaman jännitteen purkaminen DJ hapan korpun jatkoilla suoraan salin ulkopuolella oli hurjan huojentavaa. Parituntisen setin aikana Oopperatalo palveli kuin mikäkin elektronisen musiikin keidas, joka kannusti ilahduttavan monet tanssilattialle. DJ hapan korppu tykitti hurmoksellisen valikoiman niin neurofunkin ja melodisemman drum & bassin kuin nostalgisen Shponglen ja tumman psytrancen piiristä, ja sekaan oli luonnollisesti heitelty mehukkaita remixejä klassisista Suomi-biiseistä.