Tarvitseeko yhteiskunta saastaista naistenvihaajaa? Arviossa The Mentors -dokumentti

Night Visions -festivaalilla esitettävä The El Duce Tapes -dokumentti on häiritsevä, kiehtova ja ravisteleva.

31.10.2019

The El Duce Tapes
ohj. Rodney Ascher ja David Lawrence

”Huutakaa Sieg Heil, jos rakastatte raiskaamista!”

Dokumentin ensimmäinen repliikki riittää triggeröimään suurimman osan minkäänlaisella empatiakyvyllä tai moraalilla varustetuista ihmisistä. Ja se on juuri se, mihin Eldon ”El Duce” Hoke tähtäsi.

The El Duce Tapes -dokumentti kertoo The Mentorsin pahamaineisesta nokkamiehestä. Näyttelijä Ryan Sexton seurasi videokameransa kanssa shokkirock-yhtyettä muutaman vuoden ajan 1990-luvun alussa. Tarinan mukaan Sexton löysi pihaltaan sammuneen El Ducen, ja päätti tehdä lyhytelokuvan hänestä. Projektia ei saatettu loppuun asti ja videokasetit jäivät keräämään pölyä 25 vuodeksi.

Rodney Ascher ja David Lawrence ovat parsineet nauhoista erittäin onnistuneen ja upean näköisen dokumentin. Vhs- ja kotivideoestetiikkaa palvovan dokumentin päätähti on, kuten yltä käy ilmi, iljettävä ja saastainen misogyyni. Koukuttavan elokuvan edetessä El Duce paljastuu moniulotteisemmaksi kuin osasi odottaa, mutta samalla mies alkaa jäädä transgressiivisen performanssinsa vangiksi.

The El Duce Tapes ei kuitenkaan ole ”vain” dokumentti El Ducesta. Se kertoo näennäisen sivistyneestä länsimaisesta kulttuurista ja yhteiskunnasta, joka janoaa vastakkainasettelua ja rakastaa paheksua, eikä epäröi uhrata ketään tikun nokkaan nostettavaksi. 1990-luvulla alustana toimi Jerry Springer, nykyisin riittää Facebook, mutta tarvitsemme edelleen ne elducet.

The Mentors on provokaatiossaan hienovarainen kuin lapio naamaan, joten se on helpompi ohittaa tyystin kuin silloin tällöin sammakoita lipsautteleva suosikkiartistisi. Ja taiteen vapaudesta keskustelu on tunnetusti kalteva pinta, joten on vain parempi katsoa toisaalle tai uskotella, ettei tällainen voi olla taidetta.

The El Duce Tapes esitetään Night Visions -elokuvafestivaalilla.