Rumban juttusarjassa nostetaan esiin kiinnostavia ja potentiaalisia nimiä. Haastattelussa käydään läpi paitsi artistin suhtautumista musiikkiin, myös sitä miten ja miksi hän valitsi artistin polun. Edellisessä osassa oli K. Luu, ja sen löydät täältä.
Espoosta kotoisin oleva rap-artisti Pippuri julkaisi maaliskuussa tuplasinglen nimeltä Pippuriseasoning. Ensimmäiset biisinsä vuonna 2023 julkaissut Pippuri löysi räppäämisen äärelle, kun polvivamma pakotti luopumaan skeittaamisesta. Kappaleita ja musiikkivideoita on sittemmin tipahdellut hiljakseen, mutta varmaa on, että tekeminen on julkaisusta toiseen sitä räpeintä räppiä: ”Perusbiittiä ja hauskaa pikku läppää ja vähän jotain kiroilua ja keskisormea”, kuten artisti itse määrittelee.
Mikä soi napeissa just nyt?
“Shout-out Kubelle, se on ollut tosi kovassa soitossa mulla lähiaikoina. Kuben ja MD$:n Lifestyle Freestyle on aivan next level. Biitti natsaa, se on ihan sairas, ja Kuben räpit on sairaita. Myös sanoitukset on hyvät, tykkään kun mennään diippiin ja pidetään silti vähän hauskaa. Se on soinut luupilla ja sitä on soitettu kajareista ihmisille, jotka rakastavat räppiä ja jotka eivät rakasta räppiä. Olen luukuttanut sitä kaikille, että tätä kannattaa tällä hetkellä kuunnella. Kube on muutenkin kova tekijä. Tykkään siitä, että pystyy arvostamaan myös ihmisenä sitä, kenen musiikkia kuuntelee.”
“Myös Young M.A:n ihan mikä tahansa biisi, koska se on mulle iso esikuva.”
Mist sä tuut?
“Alun perin olen kotoisin Espoosta Pohjois-Tapiolasta, mutta muutettuani Kumpulaan se on vienyt sydämeni. Kun täytin 20 vuotta, aloin skeittaamaan, ja Helsinkiin muuton myötä olen vahvasti juurtunut kaikkeen, mitä skeittaamisen ympärillä tapahtuu. Skeittaaminen linkittyy vahvasti kulttuuriin, johon kuuluu kaikkea musiikin tekemisestä taiteeseen ja peinttaamiseen. Se on ohjannut mua suuntaan, missä tällä hetkellä olen.”
“Yhdessä vaiheessa olin sellaisessa skedepsykoosissa, etten pystynyt tekemään mitään muuta. Pääsin siitä yli sillä, että paskoin mun polven, ja skeittaaminen vietiin multa kokonaan. Olin ihan paskana himassa miettimässä, että mun elämä oli tässä, kaikki intohimo ja ilo vietiin. Olin kuitenkin kokeillut freestylea jossain kavereiden bileissä, ja aloin sitä kautta purkaa sitä tunnetta, että olin vaan yksin himassa finkut pystyssä maailmalle ja koin että kaikki on perseestä.”
“Sitä kautta löysin räpin. Tällä hetkellä se on toinen mun isoista intohimoista. Skeittaus ja räppi. En ole kokenut aikaisemmin mitään vastaavaa niiden kahden lisäksi. Kun skeittaus vietiin, se esitteli mulle tämän toisen tavan olla olemassa.”
“Nykyisin pystyn skeittamaan, ja teen sitä kyllä edelleen. Yritin monta kertaa lopettaa, mutta this is a lifetime deal, kuten suomalaisella Happy Hour Skateboards -brändillä (shout-out Jake!) lukee yhdessä niiden graffassa. Ei siitä pääse eroon, vaikka haluaisi. Mutta räppi vei mennessään, ja aloin keskittyä aika lailla siihen. En koe olevani räppäri, mutta kyllä mä olen räppäri. Se tulee ikuisesti olemaan niin, ja se tulee varmasti muokkaamaan mun olemista tällä planeetalla.”
Silloin tajusin, että haluan artistiksi.
“En oikeastaan edelleenkään halua artistiksi. Ennen kaikkea haluan tehdä musaa, mikä on toki artistina olemista myös. Mutta esimerkiksi ekan musiikkivideoni julkaisin niin, että sitä biisiä ei oltu edes miksattu tai mitään. Se oli niin kräkinen. Mä vaan soitin mun frendeille, jotka oli silloin aika darrassa, että nyt tulette tänne, kuvataan mun Ipodilla musavideo. Siitä tuli mun eka nettiin laittamani musavideo. Olen opiskellut videon tekemistä, joten se natsasi luonnollisesti tässä musahommassa.”
”Se oli sellainen hetki, että fuck it, nyt mä vaan teen tämän ja näytän ja annan muidenkin kuunnella mun musiikkia, jos ne haluaa. Ihan sama, vaikka ihmiset vihaisivat tätä ja puhuisivat paskaa, koska jengi jauhaa aina paskaa, that’s a fact. Siitä hetkestä se on pikkuhiljaa lähtenyt.”
“Mutta vielä suurempana hetkenä pidän sitä, kun pääsin esiintymään ekalle keikalleni. Se tapahtui ennen kuin olin julkaissut yhtäkään biisiä. Kaverini järkkäävät joka vuosi mökillään privafestarit skeittareille nimeltä Mökkiskate-festarit, siellä on muun muassa itse rakennettu betoniparkki ja open mic.”
”Siellä oli bändi soittamassa, ja mä freestylesin jotain mun kaverin korvaan. Se sanoi mulle, että mene pliis tuonne lavalle, ja mä olin että en mä viitsi mennä. Se kuitenkin vain jatkoi, että ‘mene pliis, joululahjana mulle’. Oli kesä, mutta totesin, että nyt mun on pakko mennä, koska eihän siitä voi kieltäytyä, kun homie pyytää lahjaksi jotain. Sitten mä esiinnyin siellä ja freestylesin menemään jotain paskaa, ja jengi olikin ihan haipeissa. Sitten se bändi pyysi mua esiintymään niiden keikalle Tampereelle moottoripyöräkerholle.”
“Esiintyessä tajusin, että vitsi mä rakastan esiintyä. Se on super ihanaa. Yleisön kanssa oleminen tulee niin luonnostaan multa. Luominen on mulle tärkeää tietysti myös, mutta se, että mä pystyn tuomaan sitä myös aidosti ja avoimesti ihmisille, ja ne näkevät kuka mä olen. Silloin se välittyy parhaiten, kun ihmiset näkevät miten toimin yhdessä heidän kanssaan. Ennen kuin pääsin esiintymään, en tiennyt, että tykkään siitä. Olen kyllä näytellyt pienenä, niin ehkä se menee käsi kädessä sen kanssa.”
“Olen ollut mukana myös Lovebattlessa ja Hattutemppu Battlessa. Voisi olettaa, että lavalle mennessä olisi ihan paskana, mutta mä olen vaan että fuck it, jes, nyt mennään räppäämään. Ehkä siihen vaikuttaa se, etten ajattele olevani mikään artisti, joka esiintyy muille, vaan koen olevani lavalla yhdessä kaikkien niiden kanssa, jotka katsovat mua. Rakastan yhteisöllisyyttä. Teen yhdessä yleisön kanssa sen show’n.”
Musiikillinen esikuvasi?
“Young M.A. Se on upea. Se on voimakas queer-artisti, jonka musiikki resonoi, sanat resonoi, sen biitit on hulluja, ja se on itsenäinen artisti. Katson ylöspäin sitä, että pystyy luomaan omilla resursseilla ja tekemään yhdessä kavereiden kanssa. Sen takia myös Kube on mulle iso esikuva, koska sekin tekee itsenäisesti ja itselleen.”
“Young M.A on mulle isoimpia tyyppejä myös siksi, että hänen ansiostaan olen tajunnut, että munkinlaiset tyypit pystyvät tekemään helvetin hyvää musaa. Yleisestikin shout-out kaikille mimmiräppäreille, koska ilman niitä en olisi tajunnut, että on mahdollista olla olemassa tällä tavalla. Mutta Young M.A resonoi ihan eri tavalla.”
”Pienempänä rakastin 50 Centiä, mulla oli julisteet seinällä ja kaikki levyt piti saada. Young M.A on ikään kuin mun aikuisiän 50 Cent. Sillä on sama vibe ja asenne, se on voimakas ja siinä on jotain spesiaalia. En edes tarkalleen ottaen osaa sanoa, miksi se upposi mun sydämeen ja päähän ja kaikkialle, mutta kukaan ei tule menemään sen ohi.”
“Young M.A:ta ei ole nostettu mediassa esille yhtä paljon kuin joitakin muita naispuolisia räppäreitä. Veikkaan sen liittyvän siihen, että se on maskuliininen lesbomimmi. Mutta se on rakentanut oman empiren, ja sillä on tosi iso kuulijakunta. Se on kyllä niin boss. Se vaikuttaa ihmiseltä, joka on empaattinen ja diippi, mutta samaan aikaan aika kova. Ehkä näen itsessäni jotain samaa.”
Lue myös: Kappaleet kuin pieniä maailmankaikkeuksia – haastattelussa Ahti Kulo
Supervoimasi?
“Mä olen kova bläästäämään. Shout-out myös Sirille, eli ystävälleni, jonka kanssa me tehdään biisejä. Me ollaan aina finkut pystyssä, että nyt vittu sanotaan suoraan kaikki, mitä meillä on meidän sisällä. Olen aika kova suustani, enkä kiertele asioita. Mun naamasta näkee aina, mikä mun fiilis on. Kyllä siitä biisistä välittyy, olenko kilareissa vai onko mulla chilli meno. Olen aito hyvässä ja pahassa. Suuri suu ja kovat sanat.”
Jos nyt kuulisit musiikkiasi ensimmäistä kertaa, niin mihin siinä rakastuisit?
“Tähän on vaikea vastata, koska en mieti musiikkiani sen kautta, että miksi sitä joku kuuntelisi. Se on vain ollut juttu, mikä pitää päästää ulos. Veikkaan, että asenne varmasti kuuluu läpi. Uusimmista demoista myös huomaan, että olen kehittynyt siinä vielä enemmän. Teknisyyden ja kaiken voi oppia, mutta se, että se tulee sydämestä, on se juttu mikä iskee niille, joille se iskee. Niille, joille ei iske, niin fuck it. Ei niiden tarvitse kuunnella. Saa kuunnella ja saa vihata. Jos mun musa herättää tunteita, niin olen onnistunut.”
“Pakko kertoa yksi tarina. On olemassa tällainen Södervik Mästare -tapahtuma – shout-out Suvilahti ja kaikki Suvilahti-tyypit jotka tekee siellä skeittiparkkia, mitä olen itsekin vähän rakentanut joskus. Ne ovat kahdesti pyytäneet mut räppäämään siihen tapahtumaan.”
”Molemmilla kerroilla joku vanhempi skedeäijä on tullut kertomaan mun keikan jälkeen, että on kuunnellut mun sanoituksia ja alkanut miettiä tekemisiään elämässä. Skedeys, peinttaaminen ja räppi ovat miesvaltaisia aloja, ja siksi siellä esiintyy myös paljon naisvihaa ja seksismiä. Niin se, että tällaiset vanhemmat tyypit, joita itse katson ylöspäin, ovat tulleet kertomaan, että he ovat alkaneet miettiä miten voisivat muuttua paremmiksi ihmisiksi… Ne ovat olleet hetkiä, joissa olen miettinyt, että tätä varten mä julkaisen musaa.”
”Siksi on kiva, että ihmiset kuulevat ja näkevät, koska ne voivat ottaa sieltä niitä palasia, joita niiden pitää ottaa. On se sitten vertaistukea tai se oppi, että vittu, mä en halua olla tuo mulkku, josta Pippuri räppää. Noissa hetkissä olen ollut ihan että wow, tämä on goals. Että kahtena eri vuonna kaksi eri tyyppiä on tajunnut. Yksi ihminen kerrallaan mä saan nämä tyypit tajuamaan jotain.”
Pippuri?
“Mun musa on täyttä bläästiä. Vaikka biisi kertoisi jostain diipistä, kuten vaikka mun omista ongelmista, niin silti mä olen että vittu perkele. Mutta se on hyvällä sydämellä tehty. Mausteista settiä, mitä veikkaan ihmisten kaipaavan tähän meininkiin, mikä räpissä tällä hetkellä on. On paljon uudenlaista räppiä, mutta mun räppi saattaa olla varsinkin joillekin aitopäille helpommin lähestyttävää. Jotain perusbiittiä ja hauskaa pikku läppää ja vähän jotain kiroilua ja keskisormea.”
“Annan tämän musahomman kasvaa omalla painollaan. Se suunta, mihin se on nyt mennyt, on toiminut mulle tosi hyvin. Olen tutustunut upeisiin ihmisiin, jotka haluavat auttaa mua ja tekevät mun kanssa. Innoissani seuraan, mihin Pippurin tie on menossa.”
“Ystäväni Siri on koulussa Tampereen Rap-Akatemiassa, ja ne pyysivät mutkin esiintymään yhteen niiden tapahtumaan. Are, joka on siellä opettajana, on yksi mun lempiräppäreistä. Se tuli sanomaan meille keikan jälkeen, että se ei ollut pitkään aikaan nauranut niin paljon, jolloin tiesin, että nyt ollaan oikean asian äärellä.”
“Sirikin julkaisi ensimmäisen singlensä vähän aikaa sitten. Me aina naureskellaan, että olemme ‘blast bitches’. Me ollaan koettu kaikkea paskaa, niin se bläästi tulee suoraan sydämestä. Me annetaan palaa ja käännetään toista poskea vaan.”
”Ollaan kyllästytty setien sekoiluun – kyllä niiden setyleiden kanssa voi elää, mutta meillekin on tilaa, ja me raivataan sitä koko ajan enemmän. Jos te ette hyväksy sitä, niin sitten te joudutte lähtemään. Se on mun mielipide. Hyväksykää tai älkää, mutta täällä ollaan. Koffin vauhtikisoissa (shout-out Markku!) huudetaan aina, että ‘väistäkää!’, niin sitä mä sanon jengille. Väistäkää, tai muuten jäätte alle.”