Kanerva julkaisi toisen albuminsa Kuinka aika pysäytetään lokakuun alussa. Rumba otti laulaja-lauluntekijään yhteyden.
Kerroit tehneesi ensimmäistä levyäsi vuosien ajan, mutta tämä toinen albumisi syntyi helpommin. Millainen ajanjakso se oli ja mitä teit eri tavalla?
”Olen tehnyt musiikkia aika kauan on ja off. Ensimmäinen levyni Paritanssi syntyi tilanteessa jossa ei ollut kiirettä, ei julkaisusuunnitelmaa eikä juuri mitään muuta kuin halu kehittyä biisinkirjoittajana. Siksi osa sen levyn kappaleista oli julkaisuhetkellä 3–4 vuotta vanhoja.”
”Paritanssin jälkeen oli keikkoja, hyvä meininki bändissä, julkaisija ja tunne, että tekee mieli tehdä heti uutta musiikkia. Toista levyä ruvettiin tekemään bändivetoisesti, sovitettiin biisiaihioita kolmistaan ja kirjoitin niihin sitten tekstiä matkan varrella.”
”Ollaan diggailtu rumpali Thomas Rönnholmin kanssa samanlaisesta musiikista ja levyä tehdessä tuli vaihdettua rönsyileviä soittolistoja.”
”Kuinka aika pysäytetään on rytminen ja tanssittavakin levy. Hannu Pikkarainen toi oman kokemuksensa ja multi-instrumentalisminsa mukaan. Kaikenkaikkiaan minulla oli tunne, ettei ole mitään hävittävää ja voin tehdä sellaisen levyn kuin haluan. Tämä ei ollut ’vaikea toinen levy’, päinvastoin, tunnelma oli rento ja luova.”
Jos vertaa näitä levyjä nyt, niin oletko muuttunut jotenkin artistina näiden levyjen välillä?
”Sain tosi paljon oppia Paritanssista, sain kokemuksen että tiedän mitä haluan kertoa ja miltä sen pitää kuulostaa ja näyttää. Olen miksaus- ja masterointivaiheessa mukana ja suunnittelen levyn kannet. Luotan nykyään omaan intuitiooni paljon paremmin kuin nuorempana, jolloin odotti liikaa että joku ’kokenut setä’ tulee kertomaan minulle miten asiat tehdään.”
”En tarkoita, että pärjäisin yksin, päinvastoin. Musiikkia pitää tehdä niin että ympäröi itsensä lahjakkailla ihmisillä, jotka vie juttua eteenpäin. Mutta lopulta levyn kokonaisuus, tunne ja se mitä haluan sillä välittää, on omalla vastuullani. Keikkakokemus on tehnyt musta varmemman myös lavalla, nautin soittamisesta.”
Kerroit tiedotteella, että levyn kantava teema on aika. Mitä se tarkoittaa ja miten se kuuluu?
”Huomasin jossain vaiheessa, että aika on teema joka pulpahteli esiin teksteissä ja siihen oli helppo tarttua.”
”Halusin levystä sellaisen, että se kuljettaa kuulijaa kuin elokuvassa, nykyajasta takautumiin. Luin myös brittikirjaiija Matt Haigin romaanin, jonka mukaan nimesin lopulta levyn.”
”Samaistuin siihen ajatukseen, että jokainen meistä elää monta elämää yhden elämän aikana. Aika ja muistot on teemoja joissa levy liikkuu.”
Levyllä yhdisteltiin erilaisia musiikin palasia, millaisista palasista on kyse?
”Viime talvena tein kappaleita, kuuntelin musiikkia ja imin ideoita sienenä. Tuli kuunneltua paljon oman yläasteen aikaisia juttuja 90-luvulta, triphoppia ja klubimusiikkia.”
”Normaalisti teen kaikki biisit kitaralla, mutta tälle levylle tein kotona koneella house-demon, joka päätyi konebasareineen sellaisenaan levylle. Limbo on biisin nimi.”
”Levyä on inspiroinut esimerkiksi Kate Tempest, Courtney Barnett, ELO ja Queen. Paljon vaikuttimia liukenee omaan musiikkiin tahattomasti, ei mitenkään suunnitellusti.”
Kuinka aika pysäytetään?
”Ei mitenkään. Kysymys on tahallinen umpikuja mutta se tekeekin elämästä merkityksellistä.”