Rumban juttusarjassa nostetaan esiin nousevia ja potentiaalisia nimiä. Jutussa käydään läpi paitsi artistin suhtautumista musiikkiin, myös sitä miten artistin polulle ikinä päädyttiin. Edellisessä osassa oli Skii6, sen löydät täältä.
Tällä kertaa on vuorossa koko ikänsä Vantaalla asunut Käärijä, joka on tehnyt luottotuottaja Aleksi Nurmen kanssa yhdessä musiikkia läpi uran. Käärijän musiikissa ammennetaan vahvasti rock-elementeistä ja drum’n’bass-soundista.
Vaikka hän ei ota musiikissaan yleisesti kantaa, niin hän kertoo räppärinä seuranneensa Black Lives Matter -aihetta ja musiikkialalla tällä hetkellä käytävää keskustelua, jota pitää positiivisena asiana, sillä hän ei hyväksy rasismia missään muodossa.
Uhkapelimaailmasta osittain brändiään ammentava Käärijä ei nimestä huolimatta leveile isoilla voitoilla, vaan pyrkii tuomaan esiin vastuullisuutta ja aiheeseen liittyviä huonoja puolia. Haastattelussa hän avaa artistikuvaansa lisää.
Monille räppäri saattaa olla tuttu yllättävästä lähteestä. Käärijän musiikkia ja välispiikkejä kuullaan Urheilujätkän eli Esko Seppäsen Urheilucastissa. Urheilucast on yksi Suomen kuunnelluimmista podcasteista ja tullut valituksi Suomen parhaimmaksi podcastiksi kaksi vuotta putkeen. Alunperin Käärijä lähestyi Seppästä Urheilujätkä-kappaleensa tiimoilta jo vuonna 2015 ja sittemmin asiat ovat johtaneet tähän pisteeseen.
Haastattelussa muusikko kertoo talvella julkaistusta levystään, siitä miten päätyi Monspille, miksi julkaisi uuden singlen näin pian levyn jälkeen ja mistä koko Käärijä-jutussa on kysymys. Tänään räppäriltä ilmestyi uusi single Paidaton riehuja, joka on upotettu juttuun.
Mikä soi napeissa just nyt?
”Paljon sekalaista musaa soi fiilispohjalla päiväkohtaisesti. Raskasta – Rammsteinia, Slipknotia ja lattaria (Enrique Iglesias). Ei ole mitään tiettyä yksittäistä artistia, paitsi tottakai omaa musaa kuuntelen.”
Mist sä tuut?
”Julkaisin ensimmäisen kappaleeni 2014 omakustanteena, levy-yhtiön kanssa ollut yhteistyössä vuodesta 2017. Aloitin rumpujen soiton ala-asteella ja sitä kautta tullut rytmitaju. En soittanut missään bändissä paitsi koulun konserteissa, vaan kävin rumputunneilla.”
”Samalla kun soittelin rumpuja, niin yläasteella alkoi räppi kiinnostamaan. Kuuntelin Eminemiä, Steen1:sta ja Gorillazia, niistä lähti into hommaan.”
Silloin tajusin, että haluan artistiksi.
”Oikeastaan kaikki lähti siitä kun teki ekan biisin, niin siinä oli tietyllä tapaa jo intohimo ja ’rakkaus lajiin’ -meininki. Kun olin vuoden sairauslomalla, niin sen aikana päätin, että musiikki on mun juttu. Ei mennyt kauaa, kun tehtiin levydiili ja nyt on tässä tosissaan toimittu jo muutama vuosi ajatellen, että tästä tehdään iso juttu.”
Monsp?
”Silloin oli parikin kiinnostunutta levy-yhtiötä. Kun tehtiin sellainen biisi kuin Koppi tulessa, missä oli vierailijoita messissä, niin siitä tuli fiilis, että pitäisikö kokeilla vielä Monspia. Laitettiin Monspille viestiä ja Kepe (Keijo Kiiskinen) vastasi, että tämä on hauska projekti, lähdetään tekemään tätä. Hän pyysi toista biisiä, että julkaistaan tuplasinkku. Siitä se lähti.”
”Monspissa kiehtoi se tausta. Sieltä on tullut kovia bändejä ja artisteja iso liuta, kuten Gasellit ja JVG. Itsekin näki, että tämä voisi olla meikäläisen ponnahduslauta. Siellä on hoidettu hyvin asioita, niin luotti siihen. Ne toiset firmat olivat vähän uudempia.”
”Kun Monspista tuli osa Warneria, niin tottakai se on näkynyt sillä tavalla, että enemmän käy palavereissa ja on iso työryhmä takana. Aikaisemmin Monspilla oli Kepe, jonka kanssa jauhoin menee ja suunnittelee. Nyt alkaa olemaan oikeastaan jo 5 ihmistä tämän jutun takana, että siinä on iso koneisto niin sanotusti. Musiikkiin se ei ole vaikuttanut. Jatkan oman musan tekemistä sillä meiningillä, kun olen tähän asti tehnyt.”
Levy?
”Helmikuussa julkaistiin Fantastista-albumi, jossa oli kymmenen biisiä. Duunattiin pari vuotta sitä levyä. Oli vähän sieltä ja täältä kappaleita. Levy-yhtiö pyysi levyä ja itsekin olin valmis sen julkaisemaan. Sitten saatiin sumplittua ja sopimukset kuntoon ja tehtiin levy loppuun.”
”Koitettiin tuoda levylle mahdollisimman paljon erilaista soundia, mutta silti tietynlainen yhtenäisyys. Ettei liikaa mässäillä samoilla elementeillä. Levy itsessään on tosi menevä, että oma musiikki perustuu käytännössä siihen liveen, että haetaan biisejä mitä on livenä kiva vetää. Se tukee tätä mun brändiä, niin siksi se levykin oli aika raskasta kamaa, mutta osa myös popimpaa.”
Uusi biisi?
”Paidaton riehuja oli hyvällä mallilla ja alkuperäinen idea oli julkaista syyskuussa. Tuli korona ja vielä sen aikana mietittiin, että ei julkaista. Sitten huomasi, että jengi julkaisi tosi paljon melankolista musiikkia. Ei ollut biisiä, mikä iskee nyrkillä päähän. Mietittiin, että voitaisiin erottua helposti tolla biisillä. Saataisiin jengille parempi fiilis koronan keskellä. Se oli se tarkoitus, että siitä saa uutta boostia arkeen.”
Pilke silmäkulmassa?
”Se on koko tämän jutun runko ja pohja. Mä en jaksa alkaa vakavoitumaan musiikin kanssa. Teen tätä täysiä, mutta pilke silmäkulmassa. Uskon, että jos nautin tästä ja meillä studiossa on hauskaa ja nauretaan jollekin jutulle tai fiilistellään, niin se välittyy jengille.
Sitä en halua unohtaa. Välillä tulee hetkiä, että alkaa vähän puristaa mailaa ja haluamaan isompia lukuja, mutta sitten pitää pysähtyä ja miettiä, minkä takia tätä on alettu tekee. Sitten palataan siihen samaan. Koko ajan kehitytään, muttei unohdeta miksi tätä musaa tehdään.
Koetan tehdä biisien markkinoinnit täysin eri tavalla mitä muut tekee. Yritän jättää tiettyjä kliseitä pois. Koetan tehdä somekanavasta mun näköisen – se on sitä, mitä itse tykkään tehdä. En pyytele anteeksi tai kysy mitä sinne laitan.”
Uhkapelit?
”Olen 15-vuotiaasta pelannut, silloin sai pelata sen ikäisenä. Ei tässä mitään hätää ole tai taloja ole pelattu. Se on yksi iso osa mun elämää ja harrastus. Ei voi sanoa ammatiksi, takkiin tulee.”
”Siitä se kaikki lähti. Kun tein ekan biisin, niin se heti kertoi uhkapelaamisesta. Aloin miettimään myös sitä, mitä suomalaiset ihmiset tekee paljon. Niin ihmiset pelaa ja nykypäivänä se uhkapelikulttuuri on kasvanut.”
”Ei siitä pelaamisesta menestystä saa mitenkään, se on enemmän viihdettä ja pysytään kohtuusrajoilla. Välillä lähtee lapasesta, mutta se on myös asia, mistä haluaa tulevaisuudessa jengille kertoa, että pelatkaa maltilla ja tuo ei ole leikin asia. Missään nimessä en halua Käärijä-hahmolla tukea ihmisiä pelaamaan vaan oikeastaan päinvastoin, että tehkää järkevästi ratkaisuja. Lähipiirissä on ihmisiä, joilla on mennyt elämä vaikeaksi näiden pelien takia.”
”Monesti luullaan Käärijä-nimestä, että käärin ja voitan rahaa. Se on toistepäin. Mä en voita, vaan sitä menee. Käärijä on luotu siten, että kun tulee palkkapäivä, niin menet baariin ja sulla on heti sileäksi vedetty lompakko. Sitten mietit mitä teet loppukuukauden.”
Musiikillinen esikuvasi?
”Tietyllä tapaan mikään artisti ei ole vaikuttanut musiikkiin. Tykkään vain tehdä sitä musiikkia, mitä genreni on. Me [käärijä ja edellä mainittu tuottaja] pelleillään paljon soundeilla.”
”En halua kopioida ketään, mutta voin ottaa sieltä täältä ideoita ja miettiä voiko sitä sekoittaa jonkun kanssa. Ei varsinaisesti oteta vaikutteita, vaan tehdään fiilispohjalta ja silloin syntyy aidoin tulos. Jos yrität kopioida jotakuta muuta, niin silloin se ole sun oma tuote vaan jäljitelmä.”
Supervoimasi?
”Pyörremyrsky-efekti. Kun tullaan vetää liveä, niin mennään eikä meinata. Kun Käärijä esiintyy, niin hiki virtaa, se on aerobic-tunti tietyllä tapaa. On tarkoitus saada ihmiset hymyilemään ja hyvälle fiilikselle – rahoille vastinetta.”
”Ei tulla puolilla valoilla vetää keikkaa, mä en sitten tuu lavalle ollenkaan. Se on tietynlainen kokemus, kaikki keikat on erilaisia. Ei ole käsikirjoitettua juttua, vaan kaikki vedetään hatusta. Energiaa ei puutu niiltä keikoilta.”
Jos nyt kuulisit musiikkiasi ensimmäistä kertaa, niin mihin siinä rakastuisit?
”Jos kuuntelee sanoituksia tarkkaan, niin ne on yksi osa sitä. Ei flexata tai tuoda mitään ylimääräistä esille, että on sitä ja tätä. Tietyllä tapaa nöyrää, mutta ei nöyristelevää. Sitten tottakai soundi on sellainen mitä ei ole hirveästi tullut vastaan. Aluksi saattaisi olla sillai, että mitä tämä on, mutta kun hetken kuuntelee niin saattaisi olla, että ’hemmetti tää on kovaa settiä’.”
