The Raveonettes: She Owns the Streets
Rautalangassa ja shoegaze-melussa kyllästettyä kuolopoppia esittävän tanskalaisduon uumoiltiin lopettavan jo viimevuotisen Raven in the Grave -levyn jälkeen, mutta toisin kävi. She Owns the Streets ennakoi syyskuun alkupuolella ilmestynyttä kuudetta albumia Observator.
JS: Melukitarat ovat näköjään vaihtuneet The Smithsiin. Biisi on todella lähellä There is a Light That Never Goes Outia.
TF: Eihän tässä ole tosiaan yhtään mitään omaa, mutta biisi on toimiva. Vaikka nämä ovat aina tehneet lähinnä erilaisia pastisseja esimerkiksi The Jesus & Mary Chainistä, niin jostain syystä se ei tunnu ihmisiä häiritsevän.
JS: Edellisellä levyllä oli shoegaze-pörinän rinnalle lisätty palettiin myös The Cure ja Joy Division. Mutta jotenkin se tietoinen pastissimaisuus on osattu tehdä niin hyvin, ettei se ole ainakaan minua häirinnyt. Onhan näillä myös helvetin hyviä biisejä.
TF: Pidän todella paljon siitä, miten Sune Rose Wagnerin ja Sharin Foon äänet toimivat yhteen. The Raveonettes on muuten ehkä ruotsalaisimman kuuloinen yhtye, joka ei ole Ruotsista. Menisi todella helposti läpi jostain malmöläisestä indie-bändistä.
Grizzly Bear: Yet Again
Brooklynilainen klassista poppia ja kevytpsykedeliaa yhdistelevä bändi nousi viime vuosikymmenellä niin kriitikoiden kuin Radioheadinkin suosioon. Nyt yhtye palaa 18. syyskuuta uuden Shields-albumin kera.
TF: Kun näin levyn nimen, rupesin miettimään, onko tämä joku tribuutti My Bloody Valentinen Kevin Shieldsille. Tämä voisi olla muuten soundimaailmaltaan aika tavanomainen dreampop-biisi, mutta tuo huomaamattomasti kasvava ja rikottu rakenne tekee tästä heti mielenkiintoisemman. Synat istuvat myös kivasti muuten aika orgaaniseen äänimaailmaan.
JS: Hienosti on jätetty tilaa kaikelle eikä tuutata heti alkuun kaikkia paukkuja. Rumpali soittaa jännän kuuloisia epäsymmetrisiä juttuja. Laulaja muistuttaa aika paljon Fleet Foxesin Robin Pecknoldia.
TF: Samanlaista kaihoa tässä toki on. Jos Fleet Foxes soittaisi sähköisesti, se voisi hyvinkin kuulostaa tällaiselta. Sävellyksenä biisi on melko simppeli, mutta siitä on saatu heti kiinnostavampi tällaisella polveilevalla ja rikkaalla sovituksella. Sovitustavasta tulee mieleen jopa The Flaming Lips.
JS: Ei olla selkeästi valittu kaikkein helpointa tietä rakentaa biisi. Esimerkiksi tuo kokonaan feedback-melulla soitettu kitarasoolo ei varmaan ole mikään kaikkein kuuntelijaystävällisin valinta, mutta se toimii silti tässä kontekstissa.
TF: Tykkäsin näiden edellisestä Veckatimest -levystä tosi paljon. Niin tykkäsi muuten kuulemma myös Jay-Z! Tämä biisi nostaa kyllä odotuksia uudelle levylle.