Green Day: Kill the DJ
Ostareilla laahustavista skedepunkkareista meikatuiksi rock-oopperan lähettiläiksi uudestisyntynyt Green Day aikoo julkaista loppuvuoden aikana kunnianhimoisen albumitrilogian. 25. syyskuuta trilogian startanneen ¡Uno!-levyn kakkossingle ei herättänyt ilmestyessään jäärin suuria odotuksia.
TF: Yrittääköhän Green Day olla kuin uusi The Clash, kun tässä kokeillaan vähän rajoja ja haetaan rockin rinnalle jotain discovaikutteita? Erona on vain se, että toisin kui Clashillä, Green Dayssä ei ole minkäänlaista vaarallisuuden tunnetta.
JS: Hämmentävä biisi. Eihän tämä ole lainkaan sama bändi, joka teki muinoin Dookie-levyn.
TF: Hirveän turvallista musaahan tämä on kaikin puolin. Tuo kiroilu ”Kill the fucking DJ” kuulostaa lähinnä aika lapselliselta yli nelikymppisille äijille.
JS: Särähtää korvaan, kun on muuten niin nössön kuuloinen biisi. Ehkä ne yrittävät korostaa sitä, että ”hei kyllä me ollaan silti vielä kovia jätkiä ja todellakin punk”. Singleksi muutenkin väsynyttä meininkiä, kun ei tuossa nyt ollut oikein mitään koukkujakaan.
TF: Kertosäe oli lähinnä aika laahaava ja aneeminen. Bailubiisiksi tämä taas oli aivan liian hidas. En kuunnellut lyriikoita tarkemmin, mutta jos tuo nimi on ironinen kommentti siitä, että Yhdysvalloissa kaikki tekevät tällä hetkellä jotain elektronista tanssimusaa, niin propsit siitä.
Disco Ensemble: Second Soul
Disco Ensemble palaa syyskuussa parin vuoden tauon jälkeen Jukka Immosen tuottaman Warriors-levyn voimin. Ensimmäisen singlen perusteella bändi on jättänyt riehakkaan At the Drive-In -tykityksen historiaan ja päättänyt syleillä kaikuisia stadioneita.
JS: Nyt on kyllä todella U2:hta. Laulumelodioissa kummittelee Bonon sielu. Miikka Koiviston vanhoista laulumaneereista ei ole oikeastaan enää jälkeäkään.
TF: Täytyy myöntää, että enpä olisi osannut odottaa tällaista biisiä. Jos joku olisi soittanut minulle tätä kertomatta bändin nimeä, en olisi ikinä uskonut Disco Ensemblen biisiksi.
JS: Onkohan tämä biisi suoraviivaisuudessaan poikkeus, vai onko koko albumi tällaista?
TF: Tietyllä tavalla juuri toivoisi, että jos bändi ryhtyy nyt luomaan nahkaansa, niin tekisivät sen oikein kunnolla koko albumin mitassa.
JS: Onhan toki edellisillä levyilläkin ollut singleissä popimpia elementtejä, mutta niissä on ollut myös sitä aggressiivista riffittelyä.
TF: Tässä ei ollut riffin riffiä. Kitara soittaa ennemmin tuollaista melodista maalailua The Edgen kaikusoundeilla.
JS: Biisi ei ehkä itsessään ole sävellyksenä mikään maailman kiinnostavin, mutta tässä kiehtoo tavallaan juuri se uutuuden viehätys. Sikäli tosi positiivinen yllätys.
TF: Kuulostaa vieläpä ihan luontevalta askeleelta bändille eikä siltä, että olisivat yrittäneet väkisin vääntämällä keksiä tällaista. The Killersiä lukuun ottamatta tällainen musa on kuitenkin tällä hetkellä aika epätrendikästä. Kiinnostaa nähdä, mihin suuntaan bändin suosio lähtee tästä.
Juttu jatkuu seuraavalla sivulla: