Martha Wainwright esittää perhepiiristä löytyneen lainakappaleen: lokakuun puolivälissä ilmestyvän Come Home to Mama -levyn singlepala Proserpina on Wainwrightin edesmenneen äidin viimeiseksi jäänyt sävellys. Se kuulostaakin utuisessa ja pienimuotoisessa kauneudessaan joltain toismaalliselta.
JR: Olen aina pitänyt Marthasta. Topakka nainen, jossa on rappioromantiikkaa ja huumoria. Martha ei minusta ole ”se Rufuksen sisko”, pikemminkin päinvastoin.
TF: Arvostan molempia, mutta en tunne heidän musiikkiaan omakseni. Tämä tosin on hyvässä mielessä nätti biisi. Ei pikkusievä, vaan tässä on selkeästi syvempikin taso.
JR: Vituttaa sellainen pikkusievä pianotunnelmointi, jota on nykyään ihan liikaa.
TF: Niinpä. Syytän sinua, Tori Amos! Mitä teitkään kokonaiselle sukupolvelle. Sen sijaan, että naiset olisivat ottaneet kitaran käteen ja alkaneet vetää huumeita, he ryhtyivät soittamaan flyygeliä, juomaan teetä ja laulamaan lapsuuden traumoistaan.
JR: Mutta tämä biisi on kuin pilvi, johon voi uppoutua. Tasoja löytyy jos keskittyy, mutta toimii myös taustamusiikkina.
TF: Onpa mainio tuo lopun nostatuskohta. Ovat vielä tajunneet jättää sen lyhyeksi, ihan kuin kiusallaan. Niin ei mene paisutteluksi. Hyvä biisi, joka parantui paljon jo toisella kuuntelulla.
Elektropoppari Elena Jane Goulding voitti BBC Sound of 2010 -äänestyksen ja teki debyyttinsä samana vuonna. Vaikka Ellie seurusteleekin Skrillexin kanssa, tämän biisin perusteella loistava tulevaisuus on silti takanapäin. Mutta vaikkei kappale pop-hittinä potki, taiteellista potentiaalia löytyy pinnan alta. Lieneekö lokakuinen kakkosalbumi Halcyon täysverinen taidelevy?
JR: Tuo söpö ääni saa minut raivostumaan. Vihaan sitä.
TF: ”Olen vähän tällainen”. Ja varpaankärjet sisäänpäin käännettyinä. Kuin ujo lukiolaistyttö.
JR: Mutta selkeästi sen tiedostaen. Että se ujous on pelkkä voimavara eikä aito luonteenpiirre.
TF: Sitä paitsi tämä sävellys on boring. Säkeistö ikään kuin lupaa odottaa hienoa kertosäettä, jota ei koskaan tule. Ärsyttävästä laulumaneerista huolimatta Ellien ääni on periaatteessa ihan hyvä, tuollainen väreilevä.
JR: Okei, myönnetään. Jos hän unohtaisi tuon turhanpäiväisen söpöilyn, ääni voisi toimia.
TF: No nyt! Lopulta täysiä huutaessaan Ellie kuulostaa oikealta laulajalta.
JR: Joo, ei siihen mennyt kuin kolme minuuttia. Nyt biisikin alkaa, vain loppuakseen minuutin päästä. Järjetön ensimmäinen single albumille. Ei kukaan jaksa odottaa biisin alkamista näin kauan.
TF: Goulding näemmä säveltää ja sanoittaa itse. Arvostan sitä, että nykyään moni opettelee kaiken omin avuin. Tekee pari biisiä vaikka jollekin toiselle ja pääsee sitä kautta piireihin.
JR: Tavallaan tykkään kappaleen kunnianhimosta. Biisissä on erilaisia osioita. Se on selkeästi teos. Tässä on taiteellista kunnianhimoa, mutta ensimmäiseksi singleksi tämä on yksinkertaisesti tyhmä veto – vaikka viimeinen minuutti toimiikin oikein hyvin.