Maailman viihdyttävin poppari sokeroi uuden biisinsä pahasti piloille. Robbie Williamsilla on potentiaalia olla loistava pop-artisti, joten toivotaan, ettei miehen Take the Crown -albumi ole pelkkää Las Vegas -viihdetaiteilijahölmöilyä.
TF: Tausta on sämplätty norjalaisen Todd Terjen diskobiisistä Eurodans. Ratkaisu saa minut kaksijakoiseksi: on hienoa, että Robbie on löytänyt obskuurin biisin työstettäväkseen, mutta toisaalta hän on pilannut sen täysin. Tämä on todella pahasti ylipirteä.
JR: Vitsihän tämä biisi on.
TF: No, huumorilla se on pakko ottaa. Onko tällainen materiaali Robbien viimeinen mahdollisuus? Että tässä kohtaa Robbie on todennut, että turha yrittää enää olla rockjätkä.
JR: Olen digannut monista Robbien taannoisista tekeleistä. Hänellä on ollut oikeasti laadukkaita, rockvaikutteisia pop-biisejä. Tämä on Las Vegasin viihdetaiteilija -hölmöilyä.
TF: Tyyppinähän Robbie on mahtava. Ärsyttävä ja viihdyttävä. Rakastan sen kuivaa huumoria.
JR: Robbien karisma on täysin poikkeuksellinen. Esimerkiksi Knebworthin live-dvd on käsittämätöntä katsottavaa. Robbie voisi olla stand-up koomikko tai pop-tähti. Ja nyt puhutaan siitä Take Thatin tyypistä, jolta ei koskaan odotettu mitään.
TF: Joo, Robbie oli se yhtyeen apina.
JR: Robbie on hyvä esimerkki yhdenlaisesta fiktiivisestä hahmosta. Jos päähenkilö on usein samaistuttava, vähän tylsä ja tavallinen tyyppi, niin tarinan sidekick nousee rakastettavammaksi hahmoksi. Robbie on se sidekick, mutta tarpeeksi monitasoinen ollakseen pelkkä karikatyyri.
TF: Joo, Robbie on se lempeästi kiusaava idiootti, joka kaataa häissä hääkakun.
JR: Silti tässä biisissä ei ole mitään siitä kiehtovuudesta.
Androgyyniä charmia huokunut Jesse Kaikuranta ponnisti Voice of Finland -kilpailussa neljän parhaan joukkoon. Sitten markkinamiehet keksivät, että erikoinen karisma kannattaa unohtaa ja on parempi keskittyä perussuomalaiseen tissienläpsyttelyiskelmään. Levy ilmestyy marraskuussa.
TF: Tämä on se Voicen tyyppi, josta olisi voinut tulla jotain mielenkiintoista. Androgyyniä karismaa, outoja vaatteita, kauniita balladeja. Mutta tämä biisi on täyttä tyhjää.
JR: Vastaavalle musiikille tulee usein annettua kaksi tähteä ammattitaitoisesta toteutuksesta. Oikeasti tällaiselle kamalle pitäisi aina antaa oksennus, koska tämä on vaarallisinta musiikkia maailmassa: ei yritystä vaan insinöörityötä. Täsmätuote, geneeristä paskaa, hiljaisuuden täytettä.
TF: Ammattibiisintekijälle on sanottu, että raavi pöytälaatikosta jotain. ”Ollaan menossa studioon ja tarvittaisiin nyt seitsemän biisiä.”
JR: Kaikurannalle olisi toiminut taiteellisempi lähestymistapa.
TF: Sehän tässä harmittaa, että kilpailun osallistujista juuri Kaikurannalla oli persoonaa, mutta hänelle tehtiin persoonatonta musiikkia. Tämä kestää neljä minuuttia, mutta se tuntuu seitsemältä. Juhatapioita ja mitä näitä nyt on, niitä riittää kyllä tässä maassa jo valmiiksi.
JR: Ja Juha Tapio tekee tämän paljon paremmin.
Juttu jatkuu seuraavalla sivulla: