Yli puoli miljoonaa kuukausittaista kuuntelijaa Spotifyssa keräävä Averagekidluke julkaisi hiljattain Yuno-debyyttialbuminsa. Elokuun lopussa ilmestynyt albumi striimasi kultaa jo ennakkoon, ja nekin, jotka eivät Averagekidluken musiikkia varta vasten kuuntele, ovat luultavasti nähneet hänet elokuvateattereissa ja julkisissa kulkuvälineissä pyörivässä mainoksessa, jossa artistin Sinä ja minä -kappale soi.
Alun perin englanniksi musiikkia tehnyt suomalais-amerikkalainen Averagekidluke julkaisi vuosi sitten ensimmäisen suomenkielisen singlensä. Ghetto Love -kappaleessa vieraili Ibe, ja se nosti Averagekidluken Suomen Spotifyn ykkössijalle. Yuno-levyllä vieailevat Iben lisäksi Turisti, Ege Zulu, Shrty, Bizi, Kerza ja William.
Rumban haastattelussa 22-vuotias Averagekidluke, oikealta nimeltään Lucas Kihlman, avaa tuntemuksiaan suosion takaa. Mikä hänen kappaleissaan puhuttelee lukuisia faneja? Onko tulevaisuudessa odotettavissa musiikkia suomeksi vai englanniksi?
Kihlmanin kiinnostus musiikin tekemiseen, tai pikemminkin artistina työskentelemiseen, alkoi hänen ollessaan alle 10-vuotias. Silloin hän katsoi tallenteita esimerkiksi Michael Jacksonin keikoista, ja haaveili siitä, että voisi itsekin tehdä jotain samankaltaista.
”Mietin, että vitsi olisi leijaa esiintyä. Isolla stagella laulaminen näytti niin siistiltä”, Kihlman sanoo.
Nuori Lucas ei kuitenkaan ajatellut sitä puolta, että päästäkseen suurelle lavalle pitäisi myös tehdä musiikkia, jotta olisi jotain esitettävää.
”Teini-ikäisenä sneaker headina katselin Complexin Sneaker Shopping -videoita, ja näin niissä kaikkia räppäreitä. Aloin seurata, mitä he tekevät. Tajusin, että ahaa, mun pitää mennä studiolle tekemään biisejä, jotta voin mennä lavalle esittämään niitä.”
Averagekidluke julkaisi ensimmäisen suomenkielisen singlensä vuosi sitten. Kuva: Niko Hirvimäki
Yuno nousi syyskuussa Suomen virallisen albumilistan ensimmäiselle sijalle, ja albumin kahdestatoista kappaleesta yksitoista pääsi Suomen Spotifyn Top 50 -listalle. Levy myös striimasi kultaa jo ennen ilmestymistään. Yksittäisistä tarinoista koostuvaa albumia voisi siis pitää kokoelmana kappaleita, jotka ovat johdattaneet Kihlmanin kohti nopeasti kasvanutta suosiota suomiräppärinä.
Miltä tämän mittaluokan menestys tuntuu?
”On kyllä siistiä nähdä, että jengi oikeasti fiilaa mun musaa noin paljon”, Kihlman sanoo mietteliäästi. ”Nyt kun olen julkaissut albumin yksittäisten singlejen sijaan, ihmisten voi olla helpompi mieltää mut lempiartistikseen. Olet vakiintunut artisti vasta silloin, kun saat ulos kokonaisuuden, jota ihmiset voivat kuunnella vaikka kaksi viikkoa putkeen.”
Yksi syy Kihlmanin musiikin suosioon saattaa hänen mukaansa piillä kappaleiden melodioissa ja monipuolisuudessa.
”Musta tuntuu siltä, että mun musiikki on luovaa. Olen aina tykännyt testata jotain uutta”, Kihlman pohtii.
Esimerkiksi Selkoo-biisiä tehdessään Kihlman tiedosti sen olevan musiikkia, jota hän ei ollut ikinä ennen tehnyt. Hänen tavoitteenaan oli tehdä kappale, jossa kuuluisi vaikutteita niin Michael Jacksonista, Anderson Paakista ja Bruno Marsista.
”Vähän eri vibe, kuin mitä yleensä Suomessa kuullaan. Jos sä teet musaa, jota jengi ei voi saada muilta artisteilta, niin silloin heidän on vähän niin kuin pakko kuunnella sua.”
Kihlman kuvailee musiikkiaan ”keskustelevaksi”. Hänen sanoituksensa eivät ole erityisen runollisia.
”Uskon, että jengi pitää siitä, miten aidolta mun musa kuulostaa. Räppään samalla tavalla kuin miten puhun ja ajattelen oikeasti.”
Rehellisyys ei tuota Kihlmanille vaikeuksia, sillä hän on aina ollut ihmisenä avoin. Kappaleen julkaisemisen jälkeen hän ei mieti sitä, miten ihmiset suhtautuvat hänen musiikkiinsa. Biisien teemat eivät myöskään automaattisesti korreloi hänen oman elämänsä kanssa, vaan voivat liittyä hänen menneisiin kokemuksiinsa, tai yksinkertaisesti jonkin tarinan kertomiseen.
”Kun Vitun hyvin julkaistiin, niin mun tyttöystävän kaverit kyselivät, että olemmeko me eronneet. Mä en edes ajatellut sitä biisiä tehdessäni, että jengi tekisi sen pohjalta oletuksia mun tilanteestani. Mulle se on vain biisi, jossa aiheena sattuu olemaan eroaminen.”
Kyseisen kappaleen kohdalla Kihlman huomasi myös sen, kuinka voimakkaasti ihmisten omat elämäntilanteet määrittävät heidän tulkintojaan musiikista.
”Mä tykkään katsoa, miten eri tavalla ihmiset ymmärtävät mun musaa. Jos jollain ei mene kovin hyvin, Vitun hyvin voi olla hänelle voimabiisi, jonka avulla hän tsemppaa itseään. Samaan aikaan jollain toisella voi olla hyvä päivä frendien kanssa, ja hän kuuntelee kappaletta sellaisella ’jee, me voidaan vitun hyvin’ -asenteella”, Kihlman sanoo.
Tärkeintä on, että ihmiset tuntevat tunteita kuunnellessaan Kihlmanin musiikkia, artisti toteaa. Silloin hän kokee tehneensä asiat oikein.
”Esimerkiksi Selkoo on erobiisi, jonka teksti on synkkä, mutta samalla sen melodia on positiivinen, ja voi aiheuttaa myönteisen olon”, Kihlman kuvailee. ”Sen myötä sä voit melkeinpä nauraa itsellesi, että meneepä nyt paskasti. Asioiden ei tarvitse olla niin dramaattisia.”
”Kun Vitun hyvin julkaistiin, niin mun tyttöystävän kaverit kyselivät, että olemmeko me eronneet”, Averagekidluke kertoo. Kuva: Niko Hirvimäki
Albumin biiteistä ovat vastanneet useat menestyksekkäät tuottajat. Suurimmassa osassa kappaleista kuullaan Mannilan veljesten Willen ja Kimin tuotantoa, minkä lisäksi heidän pikkuveljensä Aaron Mannila sai Vitun hyvin -kappaleen myötä ensimmäisen tuottajamainintansa. Levyn soundimaailmaan ovat vaikuttaneet myös Kihlmanin ystävä, ruotsalainen Oliver Heinänen, sekä Fountain-kollektiivin Fractious Frank.
Osa kappaleista tehtiin porukalla Espanjassa. Suurin osa biiseistä sai kuitenkin alkunsa siten, että Kihlman oli yksin studiolla ja räppäsi Youtube-biitin päälle, irrotti sitten vokaalit ja lähetti ne tuottajille, jotka tekivät niiden ympärille oman biitin.
”Se oli ihan hauska prosessi, mutta koska en ollut aikaisemmin tehnyt musiikkia suomeksi, mulla kesti sopeutua siihen. Joidenkin biisien kirjoittaminen kesti kauan, joten oli hyvä tehdä niitä omassa rauhassa.”
Vaikka debyyttilevy julkaistiin suomeksi, Kihlmanilla on aikeissa palata englanniksi räppäämisen pariin lähitulevaisuudessa. Sitä hän ei vielä kerro, milloin ja miten hän sen tekee, mutta tänäkin vuonna biisejä on syntynyt suomenkielisten ohella myös englanniksi.
”Suomenkielinen musiikki syntyi alun perin sivuprojektina, joka menikin sitten vähän paremmin kuin ensin kelattiin. Mutta kyllä mulla on paloa enkkujuttuun vielä. Ei sen ole pakko mennä niin, että mä eläköidyn suomenkielisestä musiikista ja ilmoitan, että lähden vittuun täältä. Ehkä julkaisen jotain englanniksi, ja sitten taas suomeksi.”
Seuraava kokonaisuus tulee olemaan debyyttilevyä yhtenäisempi ja läpimietitympi, Kihlman kertoo. Musiikin tekemiseen häntä motivoivat uudet haasteet sekä se, mikä milläkin hetkellä sattuu inspiroimaan.
”Saatan mennä todella sisään johonkin juttuun, ja sitten kun olen siihen tyytyväinen, siirryn eteenpäin”, Kihlman kuittaa.
