Sideways
13.–15.6. 2024
Nordis, Helsinki
On sääli, että Sideways vietettiin todennäköisesti viimeistä kertaa Töölön Nordiksella, puhumattakaan festarin vielä vähän hämäränpeitossa olevasta jatkosta. Festarista on kehkeytynyt eräänlainen kesän käynnistäjä, ainakin heille, jotka päättävät sen Flow’hun. Onneksi viimeinen viikonloppu oli onnistunut, vaikka ”lineupin” osalta kärsittiinkin selkeiden vetonaulojen puutteesta Peggy Goun keikkaa lukuun ottamatta. Korealaisen dj:n olisi halunnut rosteriinsa varmasti kaikki vähänkään suuremmat festivaalit Ruisrockista Pori Jazzin kautta Flow’hun.
Samana viikonloppuna aivan Sidewaysin vierellä järjestetty Helsinki City Festival ei todennäköisesti juurikaan työntänyt kapuloita rattaisiin kuin geopoliittisesti, sillä lähinnä hyvistä keikoistaan muistettu Sahara-pikkulava oli vikana viikonloppuna kokonaan pois käytöstä.
Sidewaysin torstai-lauantai käynnistyi allekirjoittaneen osalta perjantai-illasta. Vaihtoehtoisen brittirockin kuumiin nimiin lukeutuva Fontaines DC oli kyllä haalinut komean yleisön, mutta keikka itsessään oli lähinnä ok-tason tekemistä. Laulaja ei tuntunut saavan kontaktia yleisöönsä, eikä karismaa ollut riittävästi siihen, että perinteikäs brittimölinälaulu yksinään olisi pauloihinsa saanut. Boys In Better Land virkisti vetoa hieman, mutta liikaa ei bändin tuotannosta vastaavia löydy. Plussaa kuitenkin Bottega Venetan vihreistä swägälaseista, jotka toi mieleen kansallissankarimme Käärijän.
Mallia yleisön hallinnasta näyttikin sitten Kuumaa, joka ehkä oli pienoinen yllätyskiinnitys festivaalien vaihtoehtoisen maineen takia, mutta tosiasioita pohtiessa täysin selkeä: vastaahan yhtyeen keikkamyynnistä sama organisaatio joka festariakin pyörittää. Todettakoon, että suomen kuluvan hetken menestynein yhtye Kuumaa oli kyllä miehet paikallaan. Yleisöä olisi tietysti riittänyt päälavankin haltuunottoon, mutta bändi oli istutettu Aurora-lavalle, jolla nähdään yleensä vähän pienempiä artisteja. Lavapreesens, soitto ja tuotannolliset asiat olivat todella priimaa tavaraa ja tätä kaikkea sitten ohjaa yhtyen katalogista löytyvät lukuisat hitit.
Henkseleitä bändillä on siis paukuteltaviksi, mutta sen sijaan lavalla nähtiin orkesteri, joka ei ota itseään turhan vakavasti. Screenillä vilisi niin suoranaisia yhtyeen saamia vittuiluja, kuin fanien viestejä. Välillä solmittiin kengännauhoja tehden siitä oma ohjelmanumeronsa ja pistipä laulaja Johannes Brotherus jopa röökiksi, joka onkin sitten nyky-yhteiskunnassa rockimpaa kuin viinalla tai muilla päihdyttävillä tuotteilla läträily.
Kuumaan jälkeen aloitti päälavalla Jungle, joka veti hienon show’n. Soitto oli upeaa – siis juuri niin hyvää, ettei muita sirkustemppuja tarvittu. Tiktok-hittejä ja ihan orgaanisiakin taikonut orkesteri tiesi mitä teki. Vaaran tunne puuttui, mutta se korvattiin tyylikkyydellä ja varmuudella.
Plussaa myös yksityiskohdasta, jossa Channel Tresin vierailu I’ve Been In Love -biisillä hoidettiin screenin välityksellä. Vaikka hypetetty elektronimi ei enää äänessä ollut, sai hän ”jäädä” osaksi esitystä tanssin muodossa.
Ursus Factory sai kunnian päättää festaripäivän Black Boxissa, eli jäähallissa. Bändi yllättäen aloitti raskaammalla tuotannollaan. Kansa olisi kaivannut pitkän illan jälkeen kovempaa kaahausta alusta asti. Plussaa silti siitä, ettei UF tunnu edelleenkään heittävän kahta samanlaista keikkaa.
Lauantaina tuli tietysti normaalin eksistentiaalisen kriisin lisäksi pohdittua festarien vähäistä hiitteriosastoa. Festivaaleilla ei liialti ole nähty ulkomaalaisia rap-nimiä, eikä niin ollut nytkään. Toki vuosien mittaan Töölössä on piipahtanut artisteja kuten Nas, mutta pienemmätkin aktit piristäisivät kattausta.
Vähän samaa tuli pohdittua Peggy Goun keikalla, jossa bileet olivat käynnissä alusta loppuun. Tätähän festarit kaipaa, artisteja jotka saavat aikaan takuuvarmat bileet. Harmillisesti lauantain bilemeininki tuli hieman myöhään. Peggy Gou otti yleisön totaalisen haltuun, vaikka ei juurikaan asian eteen mitään fyysisesti tehnyt.
Ilmeisesti artistilla oli tiukka aikataulu, sillä selän takana koko keikan häärinyt avustaja katseli toisinaan kelloa, minkä dj:n viinilasien täyttämiseltä ehti. Jää vain arvoitukseksi, nauttiko vastikään I Hear You -albumin julkaissut Peggy Gou mahdollisesti uusia 8%-markettiviinejä. Röökikilpailussa Brotheruksen kanssa hän otti 3-1 voiton.
Sitten suuri papukaijamerkki päätökselle, että Karri Koira oli Sidewaysin ”Töölö-eran” viimeinen artisti. Laulaja lietsoi loistavan bändinsä kanssa Black Boxin todelliseen hurmokseen. Soundit olivat myös kunnossa, eikä jäähallimuussia kuultu.
Pitkän uran elänyt artisti on kasvanut Ruudolfin rinnalla ja omilla soolokeikoillaan erittäin karismaattiseksi live-esiintyjäksi, joka tulee varmasti ihastuttamaan suomalaisia pitkin kesää. Koiran esitys oli musiikin juhlaa ja sitähän Sidewayskin on kaikki nämä vuodet ollut.