Enigma
18.11.
Kulttuuritalo, Helsinki
Muistatko vielä 1990-luvulla vaikuttaneen mystisen Enigman? No, aika moni muistaa, sillä Enigman soundit vetivät Helsingin Kulttuuritalon marraskuussa täyteen.
Saksalais-romanialaisen soundivelho Michael Cretun luomus Enigma räjäytti pankin vuonna 1990, kun sen munkkikuoroja, panhuiluja, eteerisesti huokailevia naisvokalisteja ja mystisiä lyriikoita yhdistelevä levy MCMXC a.D. julkaistiin. Enigma-projektin (yhtyeestä ei voida varsinaisesti puhua, kun Enigman sävellykset ovat pitkälti yhden henkilön tuotantoa eikä Michael Cretukaan ole esiintynyt koskaan Enigmana julkisesti keikoilla) kulta-aikaa kesti seuraavat 10 vuotta, ja isoja hittejä julkaistiin joka levyllä, mm: Sadeness, Back to the Rivers of Belief, Return to Innocence, Out from the Deep, TNT ja Gravity of Love. Palkintokaappiin kertyi tänä aikana kolme Grammy-ehdokkuutta ja 70 miljoonaa myytyä levyä. Enigman viimeisin albumi on julkaistu vuonna 2016.
Original Enigma Voices -nimellä kulkevan kiertueen kantavina voimina vaikuttaa kolme Enigman levyillä laulanutta vokalistia: Andru Donalds, Angel X and Fox Lima. Helsingin keikalla lavalla vokalisteja tuki noin 10 hengen jousiryhmä, basisti, kitaristi ja Omena-läppärin takana häärinyt kosketinsoittaja.
Itse keikka kokemuksena jakaa varmasti mielipiteitä ja nostalgiapisteillä on osansa asiassa. Yhtye osasi viihdyttää ja ottaa yleisönsä (iso kiitos tästä jamaikalaislähtöiselle Donaldsille ja hänen lämminhenkiselle välispiikeilleen ja yleisön huudatuksilleen), mutta puhtaasti musiikillista arvoa mitatessa jotain jäi valitettavasti piippuun.
Kulttuuritalon lava tuntui ahtaalta, äänentoiston balanssi oli hieman kateissa (rummut söivät monessakin kohtaa laululta happea) ja yhtyeen koreografiat olivat välillä hukassa (tanssijat liian pienessä tilassa ja kynttilöitä kantaneiden kaapumunkkien tekemiset epäsynkassa). Isoin pettymys oli kuitenkin konsertin valaisu ja valmiiden ”taustanauhojen käyttö”.
Oliko himmeä valaistus sitten yhtyeen valinta hakea mystisyyttä ja tunnelmaa vai teknikon ratkaisu, niin sen ei voi sanoa millään mittapuulla toimineen. Kirkkaan taustascreenin edessä heikosti valaistut laulajat näyttivät enemmän epämääräisiltä silueteilta (etuvalot puuttuivat käytännössä kokonaan, mahtoiko takarivi edes nähdä esiintyjien kasvoja) kuin valokeilassa kylpeviltä maailmantähdiltä. Ja niitähän yleisö oli tullut katsomaan. Lavalla olisi voinut olla periaatteessa kuka vain.
Toinen harmitus oli se, että vaikka yhtye soitti livenä, se soitti ”taustanauhojen päälle”. On selvää, ettei gregoriaanista munkkikuoroa oltu saatu kirkkokaikuineen paikalle, mutta monessakin kohtaa kuuli apulaulun vokalistin alta eikä lavalla näkynyt taustalaulajia eikä tuplaajia. Kokemuksen olisi ottanut mieluummin vastaan ihan 100% luomuna.
Keikasta olisi halunnut tosissaan pitää enemmän. Tunnelma oli hyvä, tarjolla oli kattaus musiikillisia mestariteoksia ja ylipäätään Enigmaa pääsi ensimmäistä kertaa kuulemaan livenä. Laulajat hoitivat osuutensa hyvin, samoin paikalla ollut orkesteri (vaikka se pieni olikin). Edellä mainitut puutteet laskivat kuitenkin kokemusta eikä Enigman jopa kulttimaiseen noussut mysteerisyys vienyt mukanaan. Odotuksiin (loppuun asti hiottu maailmanluokan euforinen nostalgiatrippi) nähden kokemus oli pettymys.
Enigma oli ja on edelleen ilmiö, upeaa musiikkia luonut ja tuntemattoman taakse verhoutunut voima. Nimensä mukaisesti arvoitus. Sellaiseksi jäi myös sen Helsingin konsertti.
Konsertissa kuultiin (setlist):
GRAVITY OF LOVE
RIVERS OF BELIEF
BEYOND THE INVISIBLE
IN THE SHADOW IN THE LIGHT
FOLLOWING THE SUN
OUT FROM THE DEEP
(SADNESS THE ROUNDABOUT) ”REMIX”
AGE OF LONELINESS
AMEN
THE SAME PARENTS
EYES OF TRUTH
MODERN CRUSADERS
SOCIAL SONG
WHY
RETURN TO INNOCENCE
ENCORE
TNT (FOR THE BRAIN)
