Kuudennella linjalla vietettiin torstaina poikkeuksellisen odotettua iltaa, kun vuosi sitten debyyttialbuminsa Hitmix 2020 julkaissut Pimeä Hedelmä pääsi vihdoinkin järjestämään levynjulkaisukeikkansa. Yleisöä ilahduttamaan paikalle oli kutsuttu myös Automaattinen tunteidenkäsittely ja Mon-Sala, joiden lisäksi loppuillasta tunnelmaa ylläpitivät DJ Shy Grl sekä DJ Paha Narttu dj-keikkojen muodossa. Rumba lähti paikan päälle tutkimaan ilmapiiriä ja juhlistamaan Pimeän Hedelmän levyä, ja tiivisti kokemuksen alta löytyvään keikkaraporttiin.
Illan avaava ATK eli Automaattinen tunteidenkäsittely lämmittelee lavaa tikahduttavan hauskoilla välispiikeillä, jotka ovat rennon spontaanin oloisia ja niin ollen erityisen vastustamattomia. Rentoja eivät ole pelkästään läpät, vaan myös firman pikkujouluja lavalla viettävän kaksikon olemus ja esiintyminen. Keikan aikana nähdään kappaleiden ohessa ohjelmanumeroita dj-pöydän jouluvaloilla koristelusta Vain elämää -henkiseen spoken word -versiointiin Pimeän Hedelmän Niinnii just joo -biisistä, joten tunnelma on suorastaan kujeilevaksi viritetty, kun Mon-Sala nousee lavalle.
Huomionarvoisinta juuri uuden ep:n julkaisseen Mon-Salan keikassa on artistin lavakarisma. Mon-Sala on esiintyessään niin säteilevä ja niin väkevä, että keikalta ei voisi poistua vaikka haluaisi (vaikea toisaalta keksiä miksi kukaan haluaisi). Keikka on runsas ja uljas, ja tuo Mon-Salasta esiin puolia, jotka eivät kappaleissa itsessään niin selkeästi näy. Toisaalta lavalta huokuva omanarvontunto ja heittäytyminen oman voiman kannateltavaksi selittää artistin musiikissaan käsittelemiä teemoja, jotka raivaavat kuuntelijoilleen konventioista vapaita, sallivampia ja monimuotoisempia tapoja olla.
Kun on sitten Pimeän Hedelmän vuoro nousta estradille, on tunnelma jollain lailla lähes häkeltynyt, sillä ilmapiiri ja iltaan kohdistuvat odotukset eivät oikein meinaa sulautua toisiinsa. Kutonen on keikkapaikkana pienehkö ja suhteellisen kotikutoinen suuren kiiltelevän areenan sijaan, mutta ottaen huomioon kuinka kauan Hitmix 2020 -levynjulkaisukeikkaa on odotettu, pitäisi liekinheittimien laulaa ja sokaisevan valoshown rytmittää yhtyeen lavalle saapumista.
Onneksi näin ei kuitenkaan ole, sillä Pimeä Hedelmä on ehdottomasti enemmän maanläheisen lähestyttävä kuin katonrajassa omien itsekehujensa voimasta leijuva supertähtiyhtye. Kokoonpanon muodostavat tuottaja Liki sekä räppärit Vane Vane ja Kaisa Cleva, joista kahdella jälkimmäisellä kylläkin on näyttävät juhlamekot ja asianmukaiset koristeet yllään, mikä tuo tilaisuuteen ihan tarpeeksi sen vaatimaa huumorilla sävytettyä juhlavaa gaalahehkua.
Kun levyn alusta löytyvä Merkurius-biisi jyrähtää vakuuttavasti soimaan, laskeutuu tilaan jonkinlainen levollisuus, joka stabiiliudessaan mukailee Merkuriuksen painavaa biittiä. Epävarmuuden lonkeroitaan tapahtuma-alan syövereihin jo pitkään levittänyt pandemiatilanne on tehnyt mahdottomaksi luottaa keikkojen toteutumiseen, joten joka kerta kun löytää itsensä oikeiden artistien oikean esiintymisen keskeltä, on hetkessä jotain poikkeuksellisen pyhää. Tällä kertaa hymyilemään saava kiitollisuuspuuska ei johdu pelkästään siitä, että keikka ylipäätään toteutuu, vaan siitä, että esiintymässä on nimenomaan Pimeän Hedelmän kaltainen kolmikko.
Mikäs näistä tyypeistä muka tekee niin erityisen?, saattaisi joku yhtyeen musiikkiin pintapuolisemmin perehtynyt ihmetellä. “Levyn piti alun perin liittyä avaruuteen, mutta avaruuslevystä tulikin maailmantuskalevy”, Vane Vane paljastaa Merkurius-biisin alkuperää avaten. Maailmantuska ei keikalla juurikaan näy, sillä tunnelma on iloinen ja kevyt, mutta sen aiheuttamat lieveilmiöt ovat läsnä samalla tavalla kuin albumin biiseistä on aistittavissa jonkinlainen umpeen kuroutumassa oleva aikaraja. On kuin jokin apokalyptinen kulminaatiopiste odottaisi räjähtämistään, mitä odotellessa voimme ainoastaan parhaamme mukaan tasapainotella eskapistisen hauskanpidon ja raadollisen tiedostavan analyyttisyyden välillä.
Maailma palaa ja me tiedämme sen, mutta silloin kun emme puhu siitä, me bailaamme. Kun Pimeä Hedelmä siirtyy intensiivisestä Dadasta pomppivan vallattoman Hiano-biisin pariin, muistuu mieleen omaan etuoikeutettuun asemaan suhteutettuna välillä itsekeskeiseltä tuntuva, mutta oman jaksamisen kannalta elintärkeän roolin muodostava itsensä kehumisen olennaisuus. Kaisa Cleva ja Vane Vane tekevät sen niin itsevarmoin ja vilpittömin elkein, että kappaleen pienimuotoista waacking-koreografiaa katsellessa ja sen aiheuttamia kylmiä väreitä mielihyvästä väristen tunnustellessa on jo varsin luontevaa sallia ajatus siitä, että ehkä sitä on itsekin pohjimmiltaan pussypinkin ja korallinhohtoisen hieno ja tärkeä olento.
Nyt kun ollaan waacking-tanssinumeron kautta fyysisen liikehdinnän äärellä, lienee sopiva hetki nostaa esiin se, mikä tekee Pimeän Hedelmän lavaolemisesta niin arvokasta. Suomiräppi on vuosien mittaan kehittynyt joiltain osin lupaavaan suuntaan jäykän ja mitäänsanomattoman lavaesiintymisen suhteen, mutta Kaisa Cleva ja Vane Vane tekisivät koko kulttuurille palveluksen pitämällä jonkin sortin “Räppikeikkojen 101: Näin vapaudut esiintymään kiintoisasti ja kutkuttavasti” -työryhmää. Kaksikko tanssii lavalla kuin viimeistä päivää, sinetöiden sen, että jäisen päännyökyttelyn aikakausi on ohi.
Kehollisuus lavalla on kuitenkin muutakin kuin hauskaa ja keveää tekemistä. Ajassa, jossa itsemääräämisoikeuteen ja oman kehon rajoihin liittyvää keskustelua joudutaan jatkuvasti käymään välillä suorastaan absurdin syrjäyttävistä lähtökohdista käsin, on oman tilan ottaminen poliittinen teko, halusi sitä tai ei. Etenkin jos ei satu olemukseltaan ilmentämään perinteisiin sukupuolirooleihin istuvia ominaisuuksia, voi anteeksipyytelemätön kehollinen läsnäolo aiheuttaa ympäristössä vastustusta. Siksi Pimeän Hedelmän keikan kaltaiset aidosti eikä pelkästään performatiivisesti turvalliset tilat saattavat monille olla hyvinkin kaivattuja lepohetkiä ja turvasatamia.
Hitmix 2020 -levyllä vierailevat Slyrre Äs, Pyöveli, Mon-Sala ja Yeboyah, joista kaikki paitsi viimeksi mainittu nähdään illan aikana lavalla. Suorapuheisuudessaan voimauttava Pelle-biisi on keikan ehdottomia kohokohtia, kun Slyrren ja Mon-Salan tähdittämä kokonaisuus äityy suorastaan spektaakkelinomaiseksi välkkyvien valojen kavalkadiksi. Pyöveli taas tuo iltaan tummaa mystiikkaa, kun Niinnii just joo -biisin lisäksi esiintyjät yllättävät vetämällä Pyöveli & Nastyn Gootti-biisin, jossa Pimeä Hedelmä vierailee. Vaikka kyseistä tuottajaa ei lavalla nähdä, on pakko kehaista Nastyn omintakeista biittiä, joka tuo kappaleeseen kiehtovan salaperäisen hohteen.
Sanotaan se nyt kiertelemättä: keikan neljä viimeistä ohjelmanumeroa ovat jokainen puhdasta kultaa. Aikansa täydellisesti tavoittava Terapiagäng saa miettimään kuinka moni räppäri on aiemmin onnistunut sitouttamaan yleisönsä tanssintäyteiseen terapiaa ja itsereflektion mielekkyyttä ihailevaan yhteislauluun – tuskinpa kukaan. Levyn lopettava Feikki taas yllättää nostamalla esiin dj-pöydän takana nöyrästi biittien parissa puuhailevan Likin ilmiömäiset laulajan taidot. Ujoutensa rohkeasti esiin tuova tuottaja vetäisee yhtäkkiä sellaiset räpit ja aariat, että oikein sydäntä pakahduttaa.
Pikaisen lavalta poistumisen ja yhtä pikaisen paluun jälkeen Pimeä Hedelmä viimeistelee tapahtumantäyteisen hittikimaransa esittämällä kaikkien aikojen klassikkonsa, eli tietysti Jääkaappi-biisin. Yhä vuosienkin jälkeen koukuttavalla tavalla tanssittava kappale on bändin parhaimmistoa, mutta eipä riehakas Ei leiki -kappalekaan kauaksi jää.
Niin tärkeää kuin levynjulkaisukeikka olikin saada toteutettua, nousee illan todelliseksi anniksi se lämmin, turvallinen ja ystävällinen tunnelma, joka seuraa yön läpi seuraavaankin päivään asti. Harvemmin suomiräppiin liittyvillä keikoilla tuntee olonsa sillä tavalla suojassa olevaksi kuin mitä Pimeän Hedelmän ja yhtyeen äärelle kokoontuvan yleisön seurassa on mahdollista tuntea. Kuin olisi ystävien keskellä.