Akustinen Radiopuhelimet on erikoinen ajatus, mutta se osoittautui toimivaksi jo pari vuotta sitten Levykauppa Äxän minikeikalla. Oululainen viisikko on omien sanojensa mukaan työstämässä seuraavaksi akustista levyä ja keikalla kuultiin runsaasti uusia kappaleita.
Konsertin avasi itseoikeutetusti Jäämeri, joka akustisenakin tavoittaa saman intensiteetin kuin levyllä. Kuultiin myös sellaisia Radiopuhelimet-klassikoita kuin Oulu on kaupungin nimi, mutta valtaosa keikasta oli uusia kappaleita, sekä useita biisejä 2000-luvun alussa toteutetusta Tommi-näytelmästä. Jälkimmäisistä ehdoton timantti oli kiljunkeitosta kertova psykedeelinen kappale Kilju, jonka tarina lähti juuri oikealla tavalla käsistä.
Akustisella kokoonpanolla taittuivat parhaiten uudet, akustiseksi sävelletyt biisit, joissa kuuluivat nykyaikaiset tunteet. Mennään metsään ja Juhlatalossa olivat molemmat kovia, mutta muiden edelle nousi yhteiskuntakriittinen Ei-kenenkään maa, jossa kuuluivat viimeisen vuoden sisään käydyt keskustelut vihapuheista, rasismista ja maahanmuutosta. Radiopuhelimien tapaan teksti tasapainoili hienosti pohdiskelun ja julistuksen välimaastossa.
Akustinen ulkoasu sopi Radiopuhelimille kuin nyrkki silmään, vaikka soittotyyli pysyikin melko rokkaavana. Katzin kitarariffeilyt toimivat myös akustisesti ja rumpali Jyrki Raatikainen tekee lehmäkellolla ja tamburiinilla enemmän kuin monet tekevät täydellä rumpusetillä. Akustisesti myös J. A. Mäen ja Jarno Mällisen hienoista sanoituksista saa paremmin selvää.
Kokonaisuutena Aleksanterinteatterin ilta oli tyrmäävä kokemus. Martikaisen trubaduurityyli ja Radiopuhelimien blues-henkinen runttaus olivat juuri sopivasti eri maailmoista, että päätyivätkin pelaamaan hienosti yhteen.
Perehdy tästä myös Tomi Palsan tallentamiin tasokkaisiin videoihin keikalta, niistä voi ihailla akustista iloittelua käytännössä.