Oululainen The Scenes julkaisi toisen levynsä ja lähti saman tien kiertueelle Isoon-Britanniaan, josta yhtye on löytänyt musiikillisen kotinsa.
Teksti: Heini Strand, kuva: Aki Roukala
Brittejä kiertää pakettiauto täynnä suomalaisia nuorukaisia. Kenties jopa rock-toivoja. Puhumme nyt oululaisesta The Scenes -yhtyeestä, joka julkaisi huhtikuun lopulla toisen levynsä ja lähti vapun alla kuukauden mittaiselle brittirundille. Pakettiauto ehti sammua alkumatkasta keskelle Ruotsia, mutta toivokaamme, että enemmiltä haavereilta on vältytty.
”Meillä ei ole vararenkaita mukana, eikä kukaan meistä osaa tehdä mitään autohommia. Minulla ei ole edes ajokorttia”, naurahtaa yhtyeen solisti Konsta Koivisto.
Eivätkö mutkat matkassa kuitenkin kuulu rockbändin kiertueeseen?
”Totta kai, mutta ainahan sitä haluaisi, että kaikki sujuisi saumattomasti.”
Liverpoolista puhelimitse tavoitettu Koivisto on täynnä intoa. Bändi heitti edellisiltana keikan paikallisessa Zanzibar Clubissa osana Liverpool Sound City -tapahtumaa. Keikka oli sen verran vauhdikas, että Koivisto onnistui hajottamaan mikkiständinsä.
”Britit tykkäsivät tosi paljon meidän meiningistä! Paras kommentti tuli kahdelta naiselta, jotka veivät minut lavan taakse, ottivat kädestä kiinni ja sanoivat, että ’älkää ikinä, ikinä hajotko’.”
Lopetusaikeet eivät taida häämöttää näköpiirissä. Bändi perustettiin vuonna 2009 nimellä Sininen kaappi mutta miksi?, joka lyheni sittemmin pelkäksi Siniseksi kaapiksi ja sai pari vuotta sitten lopullisen muotonsa The Scenes. Viimeisen vuoden aikana yhtye on julkaissut kaksi levyä, heittänyt liudan keikkoja ja lähtenyt ensimmäiselle ulkomaankiertueelleen.
”Heti, kun vaihdoimme nimen The Scenesiksi, palaset loksahtivat kohdilleen. Tällä uudella albumilla olemme keskittyneet yksinkertaisempiin biiseihin unohtamatta kuitenkaan aggressiota, joka meillä oli ekalla levyllä.”
Scenesiä on hanakasti asemoitu taiderockin lavean käsitteen alle. Koivisto kuvailee kuitenkin yhtyeen soittavan ”ihan puhtaasti perusrockia”.
”On se taiderock ihan ok, mutta maassa, jossa kuunnellaan Cheekiä, se voi olla luotaantyöntävä ja elitistinen termi. Taiteellisuus saattaa näkyä musiikissamme niin, että ulosanti on todella monipuolista. Saatamme yhdessä biisissä käyttää selloa ja toisessa syntikoita. Jos kattila kuulostaa meistä hyvältä, käytämme sellaista. Kaikki on avoinna, kunhan vain lähtee ääntä.”
Yhtyeen monet esikuvat löytyvät Isosta-Britanniasta, joten ainakin Koivisto tuntuu olevan maassa kuin kotonaan.
”Olemme todella hyvässä saumassa täällä. Briteissä on nyt tulossa takaisin tämäntyylinen synkempi rock-musiikki, jota esimerkiksi Savages edustaa. Musiikillinen ilmapiiri tukee meitä.”
Scenes ja yhtyeen uuden levyn otsikko Beige ovat varsin geneerisiä nimiä. Koivisto kuitenkin uskoo, että juuri yksinkertaisuutensa vuoksi ne jäävät ihmisten mieliin.
”Beigellä haluamme tuoda esiin keskinkertaisuutta, tasapäistämistä ja paahtoleivän väriä, mutta samaan aikaan myös kritisoida niitä. Tykkäämme turvallisuudesta, mutta samalla haluamme pois siitä.”
Toivon mukaan paku pääsee ehjänä kotiin.
Haastattelu on julkaistu Rumbassa 5/14.