Sheffieldin lahja brittipopille sai oman elokuvansa. Pulp: A Film About Life, Death and Supermarkets rakentuu Pulpin viimeisen keikan ympärille yhtyeen kotikaupungissa vuoden 2012 joulukuussa. Kysyimme leffan tekijöiltä elokuvan synnystä.
Teksti ja kuva: Hanna Karpio
Kysymyksiin vastasivat tuottaja Alex Boden, ohjaaja Florian Habicht ja Pulpin rumpali Nick Banks.
Onko Pulp: A Film About Life, Death and Supermarkets -filmissä kyse dokumentista vai elokuvasta?
Nick Banks: ”Kyllä se on dokumentti, mutta siinä on myös juoni.”
Florian Habicht: ”Ainoa kirjoitettu kohtaus taitaa olla se, jossa Jarvis vaihtaa autostaan rengasta.”
Alex Boden: ”Se on kuitenkin hänelle jonkinlainen harrastus, eikö vain?”
Nick Banks: ”Jarvis nyt on ihan kelvoton kaikessa mihin hän vain ryhtyy. Hänellä oli joskus pakettiauto, joka piti kulkiessaan kamalaa nitisevää ääntä. Pyysin häntä ajamaan hiljaa ja kävelin itse vieressä. No, yksi renkaista oli lähes irti. Hirveän huono kuskikin se on.”
Kauanko elokuvan teossa kesti?
FH: ”Teimme elokuvaa kokonaisuudessaan noin vuoden ajan, siitä ehkä pari kuukautta oli aktiivista kuvaamista.”
AB: ”Menimme Sheffieldiin ensimmäistä kertaa marraskuussa, ja viimeinen konsertti oli jo joulukuun lopussa. Konserttia kuvattiin peräti kolmellatoista kameralla.”
FH: ”Ja niistä yksikään ei tallentanut ääntä! Jouduimme siis lisäämään ja sovittamaan ääniraidan kohtausten päälle jälkikäteen.”
Oliko kuvattavia vaikea löytää?
FH: ”Olimme melko ujoja kysymään. Tapasimme kadulla paljon hyviä haastateltavia, mutta kun he kuulivat että kuvaamme elokuvaa, he eivät missään nimessä halunneet näkyä siinä.”
NB: ”Sellainen on Sheffield.”
FH: ”Minulla oli päälläni nämä vaaleanpunaiset housut. New Yorkissa ne toimivat, mutta Sheffieldissä ne olivat aivan liian oudot. Aika pian vaihdoinkin mustiin farkkuihin.”
Saivatko haastateltavat valmistella vastauksiaan etukäteen, vai oliko kaikki spontaania?
FB: ”Kaikki kuvattiin yhdellä otolla, sillä parhaat jutut tulevat yleensä esille, kun vastaukset ovat spontaaneja.”
NB: ”Useammat otot ovat vähän kuin kertoisi saman vitsin uudelleen. Hetki katoaa.”
AB: ”Hyvää lämmittelyä oli myös kysyä ensin jotakin, millä ei ollut elokuvan kannalta väliä. Sillä tavoin sai haastateltavaan kontaktin, ja luottamuksen voittaminen on näissä tilanteissa tärkeää.”
FH: ”Paras tapa on kuitenkin se, että kiität haastattelusta ja teeskentelet sen loppuneen. Kaikkein hienoimmat jutut tulevat nimittäin sen jälkeen!”
Oliko suunnitelma elokuvan teosta selvä alusta alkaen vai tuliko siihen matkan varrella muutoksia?
NB: ”Menimme aika lailla sen mukaan, miltä kulloinkin tuntui.”
Elokuvassa nähdystä viimeisestä konsertista on kulunut kohta kaksi vuotta. Onko mahdollista, että Pulp tekee vielä comebackin?
FB: ”Se on sinusta kiinni! Vakuuta Nick siitä, että heidän pitäisi vielä keikkailla tulevaisuudessa.”
NB: ”Kyllä, se on mahdollista. Älä koskaan sano ei koskaan.”
Toimittaja: ”Jos teette paluun, niin lupaan tulla katsomaan.”
NB: ”Yksi lippu myyty!”
Jos nuori Pulp olisi menestyksensä kynnyksellä nyt vuonna 2014, olisiko musiikkinne erilaista?
NB: ”Uskon, että se olisi hyvinkin erilaista. Aikojen alussa silloin, kun Pulp aloitti, tarvittiin bändin perustamiseen aina useita muitakin. Nykyaikana musiikkia tehdään yhä useammin yksin. Makuuhuoneartisteja tietokoneensa kanssa, tiedäthän. Pulpia ei välttämättä olisi edes olemassa.”
Nick, millainen rooli sinulla oli yhtyeen kappaleiden kirjoittamisessa tai säveltämisessä?
NB: ”Kappaleiden teko oli yhteistyötä. Saatoimme istua tunteja pöydän ääressä katsoen toisiamme ja sanoen ’tee jotain’ ja ’ei, kun tee sinä jotain’. Saatoimme myös vaihtaa instrumentteja keskenämme. Emmehän me muutenkaan ole kovin hyviä muusikoita, mutta vierailla soittimilla vielä surkeampia. Muun muassa Babies syntyi näin: soitimme vain joitakin sointuja. Kappale oli valmis puolessa tunnissa. Teimme myös sitä, että määräsimme itsellemme kotiläksyn: seuraavana päivänä jokaisella oli oltava jokin idea. Se voi olla mitä tahansa: sana, lause, vaikka jokin tavara, jonka pohjalta aloimme kirjoittaa kappaleita. Saatoimme siis pohtia, millaista musiikkia näistä aurinkolaseista pitäisi tehdä.”
AB: ”Kuulostaa kovalta työltä.”
NB: ”Se olikin. mutta emme me koskaan aloittaneet ennen puolta päivää. Tietenkään.”
Osaatko arvioida, montako keikkaa Pulp on soittanut?
NB: ”On olemassa Pulp-Wiki, johon on listattu joka ikinen keikkamme. Useiden keikkojen kohdalle on listattu jopa kaikki soitetut kappaleet! Sehän on melkein pakkomielteistä. Sanoisin kuitenkin, että kyse on sadoista keikoista.”
Oliko keikkojen soittaminen erilaista 1980–90-luvuilla verrattuna viime vuosien konsertteihinne?
NB: ”Keikat olivat hyvin erilaisia silloin, kun bändistä ei vielä tiedetty ja paikalla oli vain vähän ihmisiä. Kaikki piti tehdä itse, joten vahvistimia roudattiin sitten treenikämpälle viideltä aamulla. Luojan kiitos ne ajat ovat ohi. 1990-luvulla lavalle heiteltiin kyllä kaikenlaista. Meillä oli muun muassa koko keikkalaukullinen täynnä pelkkiä alusvaatteita!”
FH: ”Olivatko ne puhtaita?”
NB: ”Suurimmaksi osaksi.”
Tuottajilla on usein tuotantovaiheessa paljon erilaisia tehtäviä, jotka myös vaihtelevat sen mukaan, millainen tuotanto on kyseessä. Kertoisitko elokuvan tuotantoprosessista, Alex?
AB: ”Pulpin viimeiseen keikkaan oli enää noin viisi viikkoa. Meillä oli Florianin kanssa hyviä ideoita, mutta ei vielä rahoitusta. Kuvauskalustoa ja kuvaajia oli kuitenkin pakko alkaa hankkia siitä huolimatta, sillä kyse oli viimeisestä konsertista eikä toista mahdollisuutta tulisi. Emme myöskään olleet vielä viettäneet paljoa aikaa bändin kanssa, ja olimme tuntemattomassa kaupungissa. Päätimme siis työskennellä mahdollisimman paljon sheffieldiläisten kanssa.”
Nick, kuinka kyllästynyt olet hittikappaleeseenne Common People?
NB: ”En lainkaan! Aina kun sen kuulee radiosta niin tietää, että taas kilahtaa kassaan rahaa. No ei suinkaan. Se on hyvä kappale, ja sen kuulemisesta tulee edelleen hyvä olo.”
Mikä on oma suosikkikappaleenne Pulpilta?
NB: ”Palataksemme taas aikojen alkuun sanoisin, että esimmäinen singlemme My Lighthouse on suosikkini.”
FH: ”Pencil Skirt ja Dishes ovat suosikkini. En kyllä voi valita erityisiä suosikkejani, mutta jos sellainen pitää nimetä, niin vastaan Dishes.”
Onko teillä suunnitelmia loppuvierailunne ajaksi?
AB: ”Menemme sunnuntaina saunaan!”
NB: ”Olen käynytkin suomalaisessa saunassa. Se oli mukavaa, mutta jääkylmään veteen hyppäämisestä en kyllä tiedä.”