Tänään Suomessa vieraileva ruotsalaislaulaja kertoo Rumballe musiikin tematiikasta ja First Floor Power -muistoista.
Teksti: Anna-Maija Lippu
Jenny Wilson vastaa puhelimeen. Haastattelumme ajankohtaan on tullut mutka matkaan. Laulajan koira on joutunut eläinlääkäriin.
”Onko mitenkään mahdollista että juteltaisiin vasta parin tunnin päästä? Kiitos kiitos, ihanaa!”
Uusi yritys.
”Joo, nyt ehdin puhua. Koiraltani meni tosiaan lonkka sijoiltaan. Hän ei voi kovin hyvin, hän jäi vielä lääkäriin”, Wilson kertoo.
Nainen kuulostaa rauhoittuneemmalta ja syventyy nopeasti puhumaan musiikistaan.
Wilson esiintyy Tavastialla torstaina 10. huhtikuuta ja seuraavana iltana Jyväskylän Jyrock-festivvaleilla.
”Odotan innolla keikkailua. Rakastan kiertämistä, lava on luonnollinen paikka minulle”, hän sanoo.
Wilson julkaisi uuden albuminsa Demand the Impossible! viime syksynä. Albumin nimi juontaa juurensa ranskalaisten yliopisto-opiskelijoiden protestiin 1960-luvulla, jolloin he vaativat oikeudenmukaisempaa koulutusjärjestelmää.
”Yritän aina katsoa eteenpäin, en koskaan taaksepäin. Jokaisella levyllä koetan luoda uuden maailman ja teeman, uuden konseptin. Se on se punainen lanka kaikissa levyissäni. Edellinen Hardships! -levyni kertoi taistelusta, äitinä olemisesta taistelukentällä. Uuden levyn tein kehosta ja sen yhteiskunnasta.”
Uusimman levyn punainen lanka on tunteet ja kokemukset, joita Wilson kävi läpi uusiutuneen rintasyöpänsä aikana. Hän kävi hoidoissa viime vuoden puolella ja sairaus on jälleen selätetty. Wilson näki kehonsa yhteiskuntana, samoin kuin yhteiskunta muistuttaa hänestä ihmiskehoa.
Kahden lapsen äiti on siis ehtinyt kokea paljon 38-vuotiaaksi. Hän on ollut musiikkialalla jo hyvän aikaa, 1990-luvun lopusta alkaen silloisen First Floor Power -yhtyeensä kanssa. Ovatko kasvu ja kokemukset tehneet naisen musiikista kypsempää kuin mitä aiempi, kepeämpi tuotanto on ollut?
”En sanoisi, että olen kypsempi, pikemminkin olen rohkeampi. En pelkää enää, se on jännittävää. Sen voi myös kuulla uudella levyllä”, Wilson analysoi.
”Olen myös tehnyt enemmän musiikkia itse. Tämä uusi albumi oli innostavin ja hauskin, mitä olen tehnyt.”
Sairastuminen oli väistämätön elämäntapahtuma, josta syntyi luonnollisesti albumin konsepti.
”Totta kai se on muuttanut asioita. En olisi tehnyt uutta levyä ilman sitä kokemusta. Minusta on tullut rohkeampi ja uskaliaampi. Se on kaunis asia”, hän toteaa.
Wilson on luova monella muullakin tapaa kuin musiikillisesti. Hän on aiemmin harkinnut kirjailijan uraa ja tehnyt myös kuvittajan töitä. Jos musiikin tekemisestä haluaa joskus luopua tai pitää taukoa, nämä ovat mahdollisia vaihtoehtoja.
”Olen lapsesta asti aina luonut jotain: piirtänyt, kirjoittanut tai muuta”, hän kertoo.
”Kirjoitan nytkin paljon, muun muassa runoja. Ohjasin myös lyhytelokuvan, josta voitin Ruotsin Grammis-palkinnon. En erota taidelajeja toisistaan, ne kuuluvat kaikki yhteen.”
Toistaiseksi musiikki on kuitenkin etusijalla.
”Kierrän paljon kesäfestareita Skandinaviassa. Keikkailun jälkeen alan työskennellä Ruotsin radion sinfoniaorkesterin kanssa. Aiomme sovittaa uuden levyn biisejä orkesterin soitettavaksi ja esittää niitä. Se on aika iso juttu, siitä tulee mahtavaa”, Wilson paljastaa.
”Minulla on muitakin taideprojekteja suunnitteilla, mutta en voi vielä paljastaa enempää”, hän sanoo salamyhkäisesti.
”Toivattavasti voin taas palata studioon mahdollisimman pian. Teen ehkä ep-levyn, jotain tanssittavaa. Olen utelias leikkimään biittien kanssa.”
Nykyään Wilsonin tuotanto on elektronissävyitteistä poppia, mutta kuuluisuuteen hän nousi perustamallaan First Floor Power -indierock-yhtyeellä. Kokoonpano oli Ruotsissa vallinneen indie-villityksen kärjessä 2000-luvun taitteessa.
”Silloin opin kunnolla kirjoittamaan biisejä ja esiintymään. Siihen aikaan genre oli vielä kovin miesvoittoinen, tuntui hienolta olla ensimmäisiä naisia tekemässä samaa juttua”, hän muistelee.
”Olen iloinen, että perustin bändin, mutta myös iloinen, että lähdin siitä. Minun oli aika mennä omia teitä.”
Wilsonin lähdettyä bändistä vuonna 2004 sisko Sara astui kehiin solistiksi, mutta uudesta kokoonpanostakaan ei ole kuulunut vuoden 2008 jälkeen. Onko bänditovereilla mahdollisia paluusuunnitelmia?
”En usko sen tapahtuvan. Olen kuitenkin yhä läheinen kaikkien jäsenten kanssa. Siskonikin oli bändissä, hän on aina elämässäni. Mutta me kaikki kokeilemme omia juttujamme.”
Soolouransa alussa Wilson teki musiikkia The Knife -duon Rabid Records -levymerkillä, ja esiintyi myös heidän Deep Cuts -albumillaan. Hän on yhä väleissä Karin Dreijer Anderssonin ja Olof Dreijenin kanssa.
”Juu, olemme ystäviä, en vain näe heitä paljon. Se on harmi, mutta meillä ei oikein ole aikaa. Olof asuu Berliinissä ja Karin Ruotsissa.”
Wilsonin ja The Knifen fanit varmasti ilahtuisivat, jos kolmikko jonain päivänä yhdistäisi elektropop-voimansa.
”Haha! Se olisi kyllä hauskaa. Ei olla suunniteltu mitään, mutta ehkä vielä joskus tehdään jotain”, nainen toteaa.