Joy Divisionista ja New Orderista tuttu basisti Peter Hook saapuu tänään Helsingin Nosturiin esittämään Joy Divisionin Unknown Pleasures -klassikon kannesta kanteen. Kaikkia kiertue ei ole miellyttänyt, mutta Hook ei vinkumista kuuntele.
Teksti: Samuli Knuuti, kuva: Anton Corbijn
Peter ”Hooky” Hook, 55, ei ole pehmennyt vanhoilla päivillään. Eikä hän ole menettänyt ääntään. Hook puhuu hiljaa vain siksi, koska hän tekee puhelinhaastattelua keskellä lentokenttää.
”En halua häiritä kaikkia muita matkustajia”, hän nauraa. ”Ja koska olen niin pihi tätä nykyä, en ole viitsinyt hankkia lippua executive loungeen. Nyt minulla ei ole tässä edes mitään juotavaa.”
On toki mukava kuulla Hookin puhuvan pehmeällä äänellä, sillä miehellä on maine tulisieluisena kaverina. Keväällä 2007 tähtibasisti lähti viimeisen kerran ovet paukkuen New Orderista, ei ensimmäistä mutta varmasti viimeistä kertaa, eikä sitä seurannut Freebass-projekti päättynyt yhtään onnellisemmissa merkeissä.
Hookin Freebass-kollega, The Stone Rosesista ja Primal Screamista tuttu Gary ”Mani” Mounfield, kyllästyi loputtomiin viivästyksiin ja kirjoitti Twitter-sivuilleen, että Peter Hookin lompakko näkyy avaruudesta käsin, koska se on niin paksuna Ian Curtisin verirahoista. Lisäksi Manin mukaan Hookilla ei ole enää aikaa hänelle, koska keskittyy raahaamaan kuolleen kaveriinsa ruumista ympäri maailmaa. Vähemmästäkin herkkäsieluinen mies loukkaantuu.
”Kyllä, voi siis sanoa, että Freebassin taru on ohi”, Hook nauraa vapautuneesti.
”Sääli sinänsä, sillä olen erittäin ylpeä Freebassin albumista It’s a Beautiful Life, jota siis nyt kukaan ei oikein huomannutkaan. En tiedä, olenko vaikea tyyppi, mutta ainakin minulla on yliluonnollinen kyky perustaa bändejä muiden hankalien tyyppien kanssa. Ehkä me kaikki Manchesterin muusikot olemme sellaisia, huomaahan sen vaikka The Smithsistä ja Oasisista. Olemme runkkareita kaikki.”
New Orderin tarun loppumisesta Hook syyttää kommunikaation puutetta. Kun kosketinsoittaja Gillian Gilbert vetäytyi hoitamaan sairasta lastaan vuonna 2000, myös aviomiehen, rumpali Stephen Morrisin motivaatio kärsi kolauksen. Näin New Order jäi käytännössä Hookin ja kitaristi-laulaja Bernard Sumnerin yhtyeeksi, mikä näkyi lopputuloksessa.
”Waiting for the Sirens Callin aikaan emme enää kyenneet keskustelemaan ollenkaan”, Hook huokaa. ”Ja siksi ehkä lopputuloksestakin tuli niin laimea. Tämän vuoksi aloimme myös keikoilla elvyttää settiin yhä useampia Joy Division -kappaleita, sillä niitä tuntui virkistävältä soittaa koska niihin ei liittynyt lainkaan riitelyä.”
Looginen jatkumo tälle onkin Hookin viimeisin projekti: 25. maaliskuuta hän saapuu Helsingin Nosturiin soittamaan Joy Divisionin klassikkoalbumin Unknown Pleasures alusta loppuun. Samaan aikaan hän on äänittämässä cover-ep:tä, jolla Ian Curtisin lauluosuuksista vastaa mahdollisimman paljon poikkeava laulaja, muun muassa Happy Mondaysista tuttu Rowetta.
”Tiedän, että monia vituttavat nämä projektini”, Hook myöntää. ”Mutta kenellä muulla olisi oikeutta ryhtyä moiseen jos ei minulla. Bernardilla ja Stephenillä toki, mutta he tekevät mieluummin Bad Lieutenantia, ja hyvä niin. Joy Divisionin levyillä on minulle erityinen merkitys, sillä kun tein ne, olin nuori ja viaton, ja sitten se musiikki hukkui kaiken Curtisin kuoleman ympärille kertyneen draaman ympärille, eikä se ollut enää soitettavissa. Jos joku yhä paheksuu tätä kiertuetta, tulkoon sanomaan se päin naamaani. Vastauksen voit arvata helposti.”
Haastattelu on julkaistu Rumbassa 4/11