Turussa tehdään progea, joka kestää vertailua minkä tahansa kuuluisamman kollegan kanssa

Juha Wakonen arvioi helmikuun Rumbaan Sammal-yhtyeen uuden ep:n ja nostaa julkaisun oikopäätä vuoden merkkiteosten joukkoon.

Teksti: Juha Wakonen

Sammal: No 2
Svart

Takaisin luontoon.

Sammaleen esikoislevy oli parasta, mitä kotimaisessa rockissa viime vuonna tapahtui. Turkulaisviisikon tapa ylevöittää progressiivista tunnelmointia tarttuvilla melodioilla ja luontomystiikalla on sanalla sanoen vastustamatonta. Täysosuman jatkeeksi Sammal on tehnyt viiden biisin ep:n, joka ei häviä edeltäjälleen kuin kestonsa puolesta.

No 2 sisältää yhden uuden laulun, kolme vanhaa demoraitaa ja lainabiisin, mutta lopputulos ei repsota reunoistaan. Kreikkalaisen progebändin Aphrodite’s Childin kappaleesta suomennettu Peilin takaa on totuttua rivakampi kappale, mutta sen Hammond-paisuttelu istuu levylle ryhdikkäästi. Sammaleelle proge ei merkitse luotaantyöntävän hankalia kappalerakenteita, vaan tunnelma ripustetaan aina vahvan melodian varaan. Tähdelle kuolemaan alleviivaa tätä esimerkillisesti, ja Tuuli kuljettaa on yksinkertaisesti hienoin biisi pitkään aikaan.

Sammal kuulostaa yhä havuisen todellisuuspakoiselta, ja se on pelkästään hyvä asia. Luonnossa samoileminen kun lisää todistetusti mielen hyvinvointia.

Arvio on julkaistu Rumbassa 2/14.