The Haunted: Exit Wounds – Aggressiivinen, raskas ja harmillisen taantumuksellinen sähikäinen

”Yhteys alkuaikojen kaahaukseen on ilmeinen, joten raskasta ja rivakkaa runnontaa piisaa One Kill Wonder -levyn (2003) tapaan. Tämä ei sinällään ole harmi, kun jälki on hyvää. Se vain on sääli, että omalaatuiseksi kehittynyt yhtye taantuu”, kirjoittaa Kimmo K. Koskinen arviossaan.

Teksti: Kimmo K. Koskinen

Arvio on julkaistu Rumbassa 7/14.

The Haunted: Exit Wounds
Century Media

Tykki laulaa taas.

Ruotsalaisthrashereiden ura saa taas uuden kiemuraisen käänteen. Solisti Marco Aro palaa Peter Dolvingin tilalle jo toiseen kertaan. Rummuissa on debyytillä mäiskinyt Adrian Erlandsson ja kitaraan on vaihdettu yleiskirvesmies Ola Englund. Tulevaisuus peilaa siis menneeseen.

Exit Woundsilla esiintyy rujo thrash-Haunted. Se ei juuri kuulosta samalta kuin Dolvingin laulamilla edellisillä levyillä, jotka olivat kunnianhimoisia, sävykkäitä ja suorastaan erinomaisia. Yhteys alkuaikojen kaahaukseen on ilmeinen, joten raskasta ja rivakkaa runnontaa piisaa One Kill Wonder -levyn (2003) tapaan. Tämä ei sinällään ole harmi, kun jälki on hyvää. Se vain on sääli, että omalaatuiseksi kehittynyt yhtye taantuu.

Albumi on simppeli, tehokas ja iskevä paketti osaavaa thrashia. Ikävä jää silti sitä huikeaa moniulotteisuutta, mihin bändi aiemmin ylsi. Nyt vain etäisesti tarttuva Ghost in the Machine jää päähän soimaan. Aggressiiviseksi metallilevyksi Exit Wounds on silti pätevä ja kotikuunteluakin kestävä sähikäinen.