The Bad Seedsin kohtaa PJ Harveyn kohtaa The Gun Clubin – arviossa vuoden post punk -tapaus Savages

27.01.2016

”Silence Yourselfin sanoitusten kyyninen angsti on vaihtunut rakkauteen”, kertoo Jari Mäkelä odotetusta post punk -uutuudesta.

Savages
Adore Life
Matador
Arvosana 8,2/10

YouTube video

savages Lontoolaisen Savagesin kolmen vuoden takainen debyyttialbumi Silence Yourself oli tarkoituksellisen tyly ja tymäkkä post punk pastissi vuosimallin 1979 metallisesta ja kirskuvasta The Bansheesista, Joy Divisionista ja Bauhausista. Parhaat sinkkubiisit She Will ja Husbands oli piilotettu harmaan ja raskassoutuisen kokonaisuuden loppupuolelle, enkä lyhyeksi jääneen ensi-ihastuksen jälkeen enää palannut albumin pariin.

Jatko-osa jyrähtää vakuuttavasti käyntiin viimevuotisella ennakkomaistiaisella The Answer. Alkuhypetyksestä eroon päässyt, potentiaalinsa löytänyt ja taitavampi uusi Savages kuulostaa vapautuneemmalta, melkein rennolta (jos nyt hymyttömien goottien kohdalla voi puhua rentoudesta). Sisäisen palon sammumisesta tai kiihkon kesyyntymisestä ei ole tietoakaan.

Pitkä kypsyttelyaika on tehnyt Savagesille hyvää. Pitkäsoitto numero kaksi ei kuulosta perinteisesti vaikealta toiselta albumilta. Bändin äänipaletti on laajentunut The Gun Clubin ja The Bad Seedsin punkbluesin suuntaan entistä melodisemmaksi. Jylhäksi kasvava nimiballadi Adore voisi olla peräisin PJ Harveyn laulukirjasta. Biisikokonaisuus on harkittu ja vaihteleva, kantaen viime minuuteille asti. Levy kasvaa kuuntelujen myötä.

Vokalisti Jehnny Bethin aiempi duokumppani Johnny Hostile (John & Jehn) on tällä kertaa tuottanut albumin kokonaan itse ilman mustiinpukeutuvan kolleegabändi The xx:n äänittäjä Rodaidh McDonaldin apua. Kuulokuva on silti esikoislevyä avarampi ja ilmavampi. Gemma Thompsonin säröisästä sirkkelistä kepeään rautalankaan vaihteleva goottikitarointi erottuu basisti Ayse Hassanin kiperästä kaahauksesta. Fay Miltonin takomat tribaalirytmit kuuluvat aiempaa selkeämmin.

Silence Yourselfin sanoitusten kyyninen angsti on vaihtunut rakkauteen. Miltei kaikki Jehnny Bethin tekstit kertovat lemmestä. ”This is what you get when you mess with love”. Mikä voisi olla sen mukavampaa näinä vaikeina aikoina?

Jari Mäkelä