Kansainvälisesti tunnustetut popparit lisäsivät soittoonsa särmää.
Kiki Pau: White Mountain
(Johanna)
Levyn avausbiisistä erottaa ironiaa – An Old Songiksi nimetty kappale kuulostaa levyllä selkeimmin Let’s Rockin materiaalilta. Se on huoleton rock-pala, minkä jälkeen kuultavan Just Realin lähes yhdeksän minuutin mitta ja polveileva feedback-kierto yllättää.
White Mountainilla Kiki Pau on vakavoitunut ja syöksynyt biisiensä sisään tavalla, joka kertoo paitsi kasvaneesta itsevarmuudesta, myös soitetuista keikoista.
––
On epäreilua Kiki Pauta kohtaan, etten kykene rakastumaan White Mountainiin enää samalla tavalla kuin takavasemmalta yllättämään päässeeseen Let’s Rockiin.
Ymmärrän, että White Mountain on taidollisesti ja sävellyksellisesti askel eteenpäin.
Ymmärrän myös, että White Mountain on objektiivisesti tarkasteltuna parempi kuin edeltäjänsä.
Tässä piileekin pop-musiikin hienous. Se on hetkissä, se on ohikiitävissä fiiliksissä. Niitä White Mountain tarjoaakin, mutta ei niin paljon kuin Let’s Rock. Pahoittelen kulunutta vertausta, mutta jos Let’s Rock oli kesä, White Mountainista huokuu kaunis syksy.
Teksti: Jussi Mäntysaari, kuva: Kristiina Männikkö
Lue koko arvio Rumbasta 3/10