Päätoimittaja Teemu Fiilin ja avustaja Jussi Mäntysaari ruotivat taannoin kesäbiisejä.
Kuva: Robin Thicke / Interscope
Nykyään myös Dr Dren ja ex-Interscope-pampun Jimmy Iovinen perustamassa musiikkipalvelu-startupissa luovana johtajana työskentelevä Trent Reznor palaa Nine Inch Nailsin pariin. Reznor toimii epäkaupallisten Ghosts- ja The Slip -levyjen (molemmat 2008) jälkeen vaihteeksi ison levy-yhtiön suojissa. Came Back Haunted on ensimmäinen single syyskuussa ilmestyvältä Hesitation Marks -albumilta.
TF: Onko tämä vähän niin kuin paluuta vanhaan?
JM: Joo, nimenomaan siihen ensimmäisen levyn Nine Inch Nailsiin. Ei edes Brokeniin (1992) tai Downward Spiraliin (1994), koska silloin oli kitaravalleja jo mukana. Tämä on konepohjainen.
TF: Diggaan tästä puhtaasta soundimaailmasta, koska Pretty Hate Machine (1989) on paras levy, mitä bändi on koskaan tehnyt.
JM: Melodiasta tulee mieleen Nine Inch Nailsin aiempi hitti The Hand That Feeds (2005), mutta vähän tylsempänä.
TF: Ei tässä oikein mitään tapahdu. Odotin paljon enemmän, varsinkin kun tämä on ikään kuin comeback-single. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla vaikkapa Trent Reznorin tekemää kunnon klubijytää. Että mitä vanha seppä olisi saanut aikaan. Tässä on ainoastaan vähän EDM-vaikutteita.
JM: Tämä ei ole kovin mielenkiintoinen biisi.
TF: Ei, ei missään nimessä. Haiskahtaa Rolling Stonesilta: tehdään uusi levy, jotta päästään maailmankiertueelle. Aika tylsä sävellys. Enpä usko fanien huutavan keikoilla, että ’soittakaa se Came Back Haunting’.
Viime vuoden Idols-voittaja Diandra Flores osallistui Uuden musiikin kilpailuun Colliding into You -slovarilla. Nyt on vuorossa elokuussa ilmestyvän kakkosalbumin kakkossingle Lost, joka on kesähengen mukaisesti jyhkeämpi menopala. Diandra on osallistunut myös kappaleen säveltämiseen.
TF: Alku oli tavallaan lupaava, mutta sitten sieltä lähti EDM-jyystö käyntiin. Kertosäe on valitettavan mitäänsanomaton.
JM: Tässä on kaikki, mitä pitääkin olla, ihan muotovalio genrensä biisi. Tälläistä suosittu pop-musa nykyään on. Mutta itse artisti jää puuttumaan. Missä on Diandra?
TF: Todella geneerinen suoritus kyllä. Ei erotu oikein millään tavalla.
JM: Silti täytyy sanoa, että Diandra on varmasti lähempänä niin sanottua kansainvälistä läpimurtoa kuin Anna Abreu koskaan, koska Diandra on parempi laulaja.
TF: Täytyy myös sanoa, että esimerkiksi Anna Abreun Hysteria on paljon parempi biisi kuin tämä.
JM: Niin onkin. Ehkä Diandran pitäisi pyytää vaikka Teemu Brunila säveltämään itselleen hitti.
TF: Jos on pärjännyt Idolsissa, sen voimin ura kantaa vain tietyn matkaa. Hyvä laulaja Diandra on, siitä hänen uransa ei missään nimessä jää kiinni.
JM: Jos vertaa Rihannaan, niin tässä ei ole David Guettaa mukana eikä Diandra ole yhtä nätti kuin Rihanna.
TF: Otetaan esimerkiksi Jessie Ware Britanniasta. Jos sillä lookilla ja lauluäänellä olisi lähtenyt tekemään Rihanna-musaa, ei sitä olisi huomannut kukaan. Mutta suosio tuli, kun hän alkoi tehdä Saden kuulosta musaa.
JM: Eli Diandra tarvitsee siis paremmat taustajoukot!
Kanye West julkaisi kesäkuun puolivälissä odotetun seuraajan palvotulle My Beautiful Dark Twisted Fantasy -levylleen. Levyn nimi on vaatimattomasti Yeezus. New Slaves -single ei ole mikään All of the Lights -henkinen radiohitti, vaan minimalistinen ja hyvin rotupoliittinen teos.
TF: Luulen, että jos 30 vuotta sitten olisi yrittänyt ennustaa, miltä musiikki kuulostaa tulevaisuudessa, tämä olisi aika lähellä sitä ennustusta.
JM: Minusta Kanye hyppää tässä myös EDM:n kyytiin. Outoa kyllä ajatella, että tämä sama tyyppi loi aikanaan sen soul-sampleja nopeuttavan tuotantotyylin räppiin.
TF: Tosiaan! Silloin kun kuuli Jay-Z:n Blueprint-levyllä (2001) Kanyen biitit, ei olisi ikinä voinut uskoa, että päädytään tähän.
JM: Pakko tätä on kuitenkin rakastaa. Kanye on nero.
TF: On aivan käsittämätöntä, että noin iso artisti tekee oikeasti mitä hittoa sitä sattuu huvittamaan. Ei pelaa todellakaan varman päälle. Jokainen joka väittää, että tämä olisi jotenkin varman päälle tehty, on väärässä.
JM: Ja pitää ottaa huomioon, että vaikka Kanyella on mahtava musiikillinen visio, hän on myös loistava räppitekstien kirjoittaja. Ei teknisin räppäri todellakaan, mutta hyvin kirjoitettuja läppiä.
TF: Tästäkin kuulee, ettei Kanye ole mikään freestyle-jäbä, vaan hän käyttää varmasti paljon aikaa tekstien kirjoittamiseen. Rotukortti on näillä uusilla biiseillä otettu vahvasti esiin.
The New Pornographersin riveissä ja soolona jo 15 vuotta musiikkia tehnyt Neko Case nousi Yhdysvalloissa suuren yleisön tietoisuuteen Middle Cyclone -albumillaan (2009). Syyskuussa ilmestyvä The Worse Things Get, The Harder I Fight, The Harder I Fight, The More I Love You -levy korkataan M. Wardin kitaratyöskentelyn tähdittämällä Man-singlellä.
TF: Tämähän on ihan power pop -biisi!
JM: Luulen, että tuotantotiimi on vaihtunut, koska tämä sovitus kuulostaa uudenlaiselta. Vaikka Middle Cyclone -levykin oli jo aika indierockia. Olen kuitenkin rakastunut aikoinaan Fox Confessor Brings the Flood -levyyn (2006), joka oli herkempi ja countrympi, biisitkin lähinnä balladeja.
TF: Taisin tutustua Nekoon tarkemmin vasta Middle Cyclonen aikaan. Tässä biisissä on makean kulmikasta kitarointia, ja se on miksattu kivasti pintaan.
JM: Neko Casella on ehkä maailman kaunein ääni, eikä hän oikeastaan pysty kuulostamaan vihaiselta. Tällä biisillä päästään kuitenkin lähimmäs vihaisuutta, mitä olen häneltä kuullut.
TF: Aika vihaiset sanoitukset, ainakin paikoin.
JM: Singlen kannessa Nekolle on laitettu viikset, mikä näyttää oudon vaikuttavalta, koska Neko on tosi kaunis mimmi. Tässä on onnistuttu siinä, mitä oli lähdetty tekemään. Toivon kuitenkin, että tulevalla levyllä on myös slovaribiisejä.
TF: Ehkä ensimmäisen singlen pitääkin olla tietyssä mielessä helppo pala. Menopala. Kliseisesti sanoen kesällä tarvitaan tällaisia rentoja poppibiisejä.
JM: Bud Light tai Coors Light toimisivat hyvin tässä ohessa.
TF: Minä olen ehdottomasti Budweiser-miehiä. Tämä ei ole mainos.
Robinilla kultasuoneen osunut tehoduo Maki Kolehmainen ja Jimi Constantine lanseeraavat seuraavaksi 17-vuotiasta Linda Vinkiä suomalaisten pop-artistien harvaan joukkoon. Mikään seksuaalinen viittaus ei ole liian kömpelö eikä mikään eurodance-klisee liian juustoinen, kun tämä kaksikko on studiossa.
JM: Onhan tämä aivan vitun väärin.
TF: Tässä on pakko alkaa moralisoida. En tiedä, miten vanha Linda Vink on, mutta toivottavasti tarpeeksi vanha. Sanoitus oli kuitenkin aika törkeä.
JM: Maki onnistui Robinin kanssa. Tämä kuulostaa ihan Robinilta sävellyksenä, mutta Robinilla on oma idea. Tämä Linda ei tiedä, mitä se haluaisi olla, joten sedät ovat tehneet hänestä tälläisen limaisella tavalla seksikkään tyttöartistin. Ehkä se onkin tässä pielessä: biisi kuulostaa lastenmusiikilta, mutta sanoitus ja musiikkivideo ovat jotain ihan muuta.
TF: Tästä kuuluu läpi, että sedät ovat tehneet sanoituksia nuorelle tytölle. Jimi Constantinekaan ei ole enää mikään pikkupoika. Tällaisessa biisissä ei tuotannosta yleensä voi olettaakaan mitään, mutta tämä oli kyllä juustoisinta eurodancea aikoihin.
JM: Paljon mieluummin haluaisin, että nuoret innostuisivat vaikka Sini Sabotagesta, vaikka hänelläkin on seksiin viittaavia sanoituksia.
TF: Nimenomaan, Sini on kuitenkin aidosti se mitä on, ja sen kuulee.
(Tämän jälkeen hittiraatilaiset tuhahtelivat vielä hetken)
Luontoteemaisten sanoitusten mestarit tekevät paluun biisillä, jolla ei kuullakaan banjoa tai lauleta kaloista tai linnuista! Folklevytrilogian jälkeen bändi suuntaa uusille urille ensi vuoden alussa ilmestyvällä albumillaan. Tänä kesänä yhtye soittaa Balladi 1 -singlen kunniaksi myös muutaman keikan.
TF: Oho. Tämä oli tyylikäs. Hieno tuotanto, siitä heti hatunnosto. Mahtaako olla Joel Melasniemen tuottama?
JM: Joo, en odottanut ollenkaan tällaista. Ei mitään banjomeininkiä, vaan aika kunnianhimoinen tuotanto.
TF: Tuli mieleen Puutarhatrilogian aikainen Regina tuosta sovituksesta.
JM: Totta! Tuo virvelin rytmi voisi hyvin olla Reginan biisistä. Yllättävä veto Scandinavian Music Groupilta.
TF: Odotus tulevaa albumia kohtaan kasvoi juuri melko lailla. SMG:n taannoinen singlekokoelma oli melkeinpä täysosuma. Banjobiiseille on paikkansa, mutta hyvä, että nyt on tehty jotain uutta.
JM: Pakko sen verran nillittää, että tällaisessa biisissä korostuu se, ettei Terhi Kokkonen ole Suomen taitavin laulaja. Vaikka hän onkin loistava keulakuva tälle bändille.
TF: No joo, tuollainen henkäily on hänen tyylinsä laulaa, ei se ole välttämättä paha asia.
JM: Hyvä biisi, jäi hyvä fiilis.
TF: Samaa mieltä.
Kuusi levyä r&b:tä julkaissut Robin Thicke lyö itsensä läpi myös Euroopassa tällä retrosti rullaavalla soul pop -hitillä. Tuotannosta vastaa Pharrell Williams, joka lainaa biisille myös paperinohutta lauluääntään. Herra Thicke vastaa kuitenkin onneksi pääosin laulusuorituksesta. Kotimaassaan Yhdysvalloissa Thicke tunnetaan myös musareality-ohjelma Duetsin tähtituomarina.
TF: Hauska biisi. Tämä on vissiin Pharrellin tuottama, kuulen hänen kädenjälkensä. Mahtaako Neptunesia olla muuten enää olemassa? Mitähän Chad Hugolle kuuluu?
JM: Minusta tämä kuulosti myös Mark Ronsonilta, voisi olla hänenkin tuottamansa biisi.
TF: Totta. Biisi on siitäkin hieno, että se on melko lailla ajaton. Robin Thicke on tehnyt tätä ennen jo viisi r&b-levyä, ja hän olisi voinut yhtä hyvin tehdä nyt vaikka trendinmukaisen tanssilevyn.
JM: Minulle tämä oli ensimmäinen kosketukseni Robin Thickeen.
TF: Thicke aloitti levytysuransa 2000-luvun alussa. Hänen faijansa lauloi 1970-luvulla menestyksekkäästi viihdesoulia, joten Robinilla ei ole varmasti koskaan ollut rahahuolia.
JM: Ai tämä on valkoinen mies!
TF: Joo, Euroopassa oikein kukaan ei ole kuullut hänestä ennen tätä. Minulle maistuu myös tuo T.I.:n helposti tunnistettava rap-osuus.
JM: Tässä on samanlaista genrettömyyttä ja crossover-potentiaalia kuin Gotyen Somebody That I Used To Know’ssa, vaikka tämä ei olekaan biisinä yhtään samanlainen.
TF: Hieno biisi.
JM: Ehkä kierroksen paras!
