Arvio: Atomirotta kunnostautuu samassa crossover-tempauksessa kuin Beastie Boys vuonna 1986

Markku Halme kuunteli Rotan, Rane Raitsikan ja Pajulaakson tänään julkaistavan albumin ja arvioi sen erinomaiseksi.

Arvio on julkaistu Rumbassa 9/14.

Atomirotta: 1
Monsp

Rapeaa rockia.

Siitä on jo lähes kolme vuosikymmentä, kun Beastie Boys sai Licence to Ill -albumia synnyttäessään punkhenkisen kuningasidean. Yhtye näytti pelleille mallia naittamalla rapin raskaskätisten rockriffien kanssa. Ideaa oli kai pidetty niin mahdottomana, ettei kukaan ollut uskaltanut tai kehdannut sellaista edes kokeilla. Suomessa näin tapahtuu vasta nyt.

No okei, kyllähän jo kaksosvelibändi Notkean Rotan edellisellä albumilla vieraili terve funkrockinpoikanen, jonka toi mukaan uusi kitaristi Rane Raitsikka. Atomirotassa äijä tarjoaa huomattavasti selkeämpää rockmeininkiä funkkausta ja fiilistelynäpelöintiä unohtamatta.

Kiivaalla rockistelulla on pehmeä kääntöpuolikkaansa, josta hienoin esimerkki on kesän letkein rockballadi Aurinkoon. Hölmö rantareggae Muistin filminauhaa vie jo aika lailla epäilyttäviin äärimmäisyyksiin.

Atomirottaa ei pysty työntämään ja sulkemaan mihinkään tyylikarsinaan, mutta oikeutettu yleispätevä termi löytyy lopulta toteutuksen hengestä: tämä on elävää musiikkia.

Markku Halme