Herttoniemen outopopparit arvostavat hassuttelua ja harrastavat sitä myös itse. No niin.
Teksti: Teemu Purhonen, kuva: Miikka Pirinen
Helsingin Herttoniemestä kotoisin oleva Sydän, sydän -yhtye on parhaillaan valmistelemassa neljännen pitkäsoiton julkaisua. Alkujaan levyn piti pullahtaa ilmoille jo syksyn aikana, mutta toisin kävi. Tätä kirjoittaessa levyn miksaus on kesken, kannet eivät ole valmiina eikä teoksella ole vielä nimeä. Lisäksi syksylle kaavailtu kiertue peruuntui. Niinpä uusinta Sydän, sydän -tuotosta saadaan odotella vielä hetken aikaa, ensi vuoden alkuun saakka.
Basisti Tomi Flycktin mielestä tuleva pitkäsoitto on eheä kokonaisuus ensimmäistä kertaa koko Sydän, sydämen uran aikana.
”Se on ilmava, rehellinen ja raikas. Kolme tähteä”, maalailee Flyckt.
Yhtyeen lisäksi myös levy-yhtiön edustaja Riku Mattila on tyytyväinen äänityksiin.
”Nyt on sofistikoitunutta matskua, jatsilevy perkele tulossa”, väittää yhtye Mattilan tokaisseen uutta materiaalia kuullessaan.
Ensi vuotta vartoessa on paikallaan ottaa sohvalla leppoisa asento ja laittaa Pulttibois pyörimään. Tämä suomalaisen kulttuurihistorian hienoin ja ehkä menestynein huumoriohjelma on Sydän, sydän -nelikolle erityisen tuttu. Niin tuttu, että ovatpa yhtyeen rytmiryhmäläiset Rekonen ja Flyckt luoneet oman versionsa Pulttiboisin introsta.
”Vaikka välillä tulee olo, että ohjelman kiistattomat ansiot olisi syytä kiistää, ei sille voi mitään, että Pulttibois kuplii jokaisella meillä syvällä pinnan alla. Tämä kuplinta näkyy ja kuuluu kaikessa mitä teemme. Tietoisesti ei kyllä vaikutteita sieltä suunnalta haettu”, kiteyttää Flyckt.
Sydän-nelikko piti taannoin taukoa yhtyeestään, ja sen jäsenet keskittyivät breikin aikana omiin moninaisiin projekteihin. Tauon jälkeen ryhmä kokoontui rumpali Mikko Rekosen asuntoon nauttimaan Pulttiboisista, virvokkeita ja kitaristi Juho Minervan filosofisia pitsoja (esim. papu-inkivääri-suolakurkku-punajuuri-ananas).
”Pulttibois vaikutti sikäli vahvasti tulevaan levyyn, että se saattoi osaltaan auttaa löytämään vähän rennompaa näkökulmaa niin yhdessäoloon kuin musiikinkin tekoon”, toteaa Minerva.
Samaa alleviivaa myös Rekonen. Tarkoitus ei ollut lähteä tekemään huumorilevyä. Rekosen mukaan Pulttiboisin anti on vaikuttanut enemmän keikoilla kuin studion puolella.
”Meillä keikkareissujen automatkat ovat pitkälti Pulttiboisia vastaavia elämyksiä – ehkä vain sillä erotuksella, että yksittäinen sketsimme venähtää helposti kymmenestä tunnista pariin vuorokauteen tai vuoteen. Toisaalta, niinhän on käynyt vissiin Peteliuksella ja Kallialallakin – samat hahmot pyörii sarjasta ja vuodesta toiseen”, lisää Minerva.
Sydän, sydämen Pulttibois-vitsa väännettiin nuorena, kun ohjelmaa katseltiin koko perheen voimin sen tullessa ensimmäistä kertaa televisiosta. Rakkaus ohjelmaa kohtaan vahvistui vuosien saatossa. Peteliuksen ja Kalliolan maaginen työskentely ja huikea hahmokavalkadi lumosivat.
”Etenkin Peteliuksen fyysisesti äärimmilleen vetämät roolit tarjoavat vieläkin väristyksiä”, tunnustaa Rekonen.
Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan improvisointi on jättänyt pysyvän jäljen yhtyeen kollektiiviseen alitajuntaan, vaikka kohtaukset hajoilevat toisinaan aivan totaalisesti. Saman on huomannut myös Minerva.
”Vaikutelmahan on se, että jätkät keksivät autossa matkalla kuvauspaikalle hokeman, ja perille saavuttuaan nappaavat lennosta päälleen hatun, pipon, repun, takin ja silmälasit. PPP laittaa kameran pyörimään ja sujahtaa roskikseen huutamaan. Aake astuu mukaan tilanteeseen heti saatuaan hampaansa sutattua jollain tahnalla”, Minerva intoilee.
”Silti ne jutut oli kuitenkin riittävän selkeitä ja tarttuvia. Se oli samaan aikaan jotenkin spontaania, kahlitsematonta, napakkaa, kiteytettyä ja hiottua mutta silti särmikästä timanttia.”
Flyckt pääsi todistamaan tätä kahlitsematonta sielun riemua aivan omakohtaisesti Puuhamaassa luokkaretkellä 1990-luvun alussa.
”Petelius ja Kalliala olivat Puuhamaassa kuvamassa sketsiä, jossa Kyllikki ampuu Johannes Virolaista vahingossa jouskarilla. Luokkaretkeni kuluikin jouhevasti katsellessa kiehtovaa kuvaustapahtumaa ja nimmareita kärkkyessä. Sillä Puuhamaa-reissulla ei hypättykään vesiliukuriin”, Flyckt retostelee.
Flycktin kokemusta lähemmäksi sydänläiset eivät sankareitaan halua.
”Illuusio voisi särkyä, kun näkisi, että PPP onkin vakavamielinen kaveri”, tuumailee Rekonen.
Kaikkein mieluummin yhtyeelle maistuu Pulttibois Minervan ”kälysiksi” kutsuttujen VHS-nauhojen kautta. Lisäksi Rekonen omistaa Pulttiboisia seuranneen Manitbois-sarjan DVD-boksin, josta löytyy herkkua yhteensä noin kuuden ja puolen tunnin verran. Siinä on Rekosen mukaan enemmän kuin tarpeeksi yhdelle katsomiskerralle, joten harrastus on kääntynyt enemmän YouTuben puolelle.
Sekä Pulttiboisin että Manitboisin parhaimmistoa on yhtyeen mielestä vaikea listata, sillä kaikki kaskut ovat niin loistavia. Mieleen ovat tästä huolimatta jääneet seuraavat valitut palat:
”Hemmetin vaikea valita parhaita, niin monta vaihtoehtoa Viimeksi olen katsellut näitä poliisiduo Pesosen ja Sujakan tapauksia vaihtelun vuoksi.” – Rekonen
”Omituinen höpöttäjä kirjastossa, ei se ravintolasessiokaan huono ole.” – Minerva
”Sukeltaja Jorma Gustafsson eli Kati Noppa haastattelussa. Petelius kovilla.” – Minerva
Flycktin todistama Puuhamaa-sekoilu.
”Yrpä ja Illu. Tein itsekin lapsena pahvista, karhunlangasta ja punajuurisalaatin muovikannesta oman ’Nintendon’.” – Minerva
Sydän, sydän keikalla 22.10. Helsingissä, Gloriassa.