Mielenkiintoinen tapaus tämä Superfjord: Jussi Ristikaarron hallitseman projektin livekokoonpanossa soittaa porukkaa esimerkiksi Xysmasta, Liekistä ja Pariisin keväästä.
Teksti: Linda Kämäräinen, kuva: Superfjord/Tumblr
Jussi Ristikaarto on mies Superfjord-nimen takana, eikä hän ole mikään uusi tekijä kotimaisella musiikkikentällä. Aiemmin hänet on tunnettu viime vuonna lopettaneen Kevinin jäsenenä.
Vaikka Superfjord on tuntematon nimi monelle, tulevalla I’ts Dark, But I Have This Jewel -debyyttilevyllä soittaa kokeneita kotimaisia muusikoita, kuten Artturi Taira Pariisin keväästä ja The Hearingin Ringa Manner. Kysyimme Ristikaartolta, mistä Superfjordissa on kysymys.
Miten Superfjord sai alkunsa?
”Olimme Kevin-yhtyeen kanssa Norjassa kiertueella joskus 2000-luvun puolivälissä. Löysimme itsemme Bergenistä keikan jälkeisiltä jatkoilta Datarock-yhtyeen Fredrik Saroean talon katolta niin sanotusti kokeellisissa tunnelmissa. Siinä vuonomaisemaa ihaillessa mieleeni pulpahti jostain sana superfjord , ja hehkutin vitsinä seurueelle, että siinäpä hyvä nimi norjalaiselle stoner-bändille. No, stoner-yhtyettä ei koskaan syntynyt, mutta nimi pysyi mukana, kun sain valmiiksi pienimuotoisen kotistudion joitain vuosia myöhemmin ja ryhdyin luomaan omaa materiaalia.”
Olet vanhastaan tuttu Kevin-bändistä, joka päätti uransa viime vuonna. Lopetit bändihommat ja keskityt nyt sooloprojektiisi. Miltä on tuntunut tehdä musiikkia omilla ehdoillasi?
”Vapauttavalta. Alun perin soolomateriaalia syntyi vastapainona bänditoiminnalle, mutta homman kehittyessä oma taiteellinen vapaus on tuntunut suorastaan voimaannuttavalta. Kevinissä vallitsi hieno kollektiivinen luomisprosessi, jossa kaikki saivat äänensä kuuluviin, mutta bändi on aina bändi, eräänlainen versio demokratiasta. Omassa musiikissa saa tehdä äkkivääriäkin päätöksiä ilman, että niille tarvitsee etsiä ryhmäkonsensusta. Bänditouhu tosin jatkuu uudessa muodossa Superfjordin livekokoonpanon myötä, jossa soittaa hienoja ihmisiä muun muassa Xysmasta, Liekistä ja Pariisin keväästä.”
Miten kuvailisit Superfjordin soundia?
”Tämä on aina paha. Leikittelin joskus termillä ’jälkipsykedeelinen rytmimusiikki’. Livekokoonpanoni rumpali ja armoitettu sananiekka Ilari Kivelä (Pariisin Kevät, Major Label) kuvaili Superfjordia minulle sanoin ’se, miltä sä haluaisit maailmanrauhan kuulostavan’. Oli miten oli, jos otetaan pala psykedeliaa, lisätään viipale sähköistä jazzia ja maustetaan keitos rytmeillä, kenkiintuijottelulla ja sfäärien harmonioilla, ollaan jossain lähimaastossa.”
Levy julkaistaan pian, mutta esimerkiksi Youtubesta löytyy kappaleitasi aikaisemmilta vuosilta. Mitä Superfjordin biisiä suosittelisit uudelle kuuntelijalle ja miksi?
”Youtubesta tosiaan löytyy aiemmin julkaistu A Love Supreme -single, joka on oma nöyrä mutta happoinen näkemykseni John Coltranen klassikosta. Sen päivitetty versio kannattaa kuulla debyyttilevyltäni, mutta sitä ennen kuuntelisin levyn avausraidan The Great Vehicle. Näiden kombolla ollaan jo Superfjordin eteisessä ottamassa sandaaleja jaloista ja siirtymässä himmeästi valaistuun olohuoneeseen upottavalle sohvalle.”
Mistä artisteista ja bändeistä Superfjord on hakenut inspiraatiota?
”Coltranen ja Miles Davisin modaalisen improvisoinnin kaudet ovat olleet minulle käänteentekevää musiikkia, johon ei kyllästy koskaan. Muita inspiraation lähteitä ovat esimerkiksi Steve Hillage ja Gong, Grateful Deadin jamimeininki, David Crosbyn varhainen soolotuotanto, sekä vaikkapa Steve Reich ja muut minimalistit. 90-luvun kasvattina itselle tärkeitä ovat myös monet shoegaze-bändit, sekä sen ajan elektronisen musiikin estetiikka. Nautin musiikista, johon voi uppoutua nauttimaan pitkistä kaarista, kudelmista ja hehkuvista väreistä, elementeistä joista ei aina tiedä, mihin ne lopulta kuulijan vievät.”
Mille vuosikymmenelle sijoittaisit Superfjordin, jos saisit päättää?
”Kyllä se 1970-luvulle menisi. Voisimme livekokoonpanomme kanssa soittaa vaikkapa San Franciscon Fillmore Westissä samalla keikalla Sun Ran ja MC5:n kanssa.”
Minkälainen historia sinulla on muusikkona Kevinin lisäksi?
”Olen itseoppinut kitaristi, joka on 13-vuotiaasta soittanut monenlaisissa bändeissä opetellen matkan varrella tuottamaan ääntä monenlaisista soittimista ja laitteista eri musiikkityyleissä. Nuorempana olin musanörtti, levynkeräilijä ja sisäavaruuden astronautti, joka imi vaikutteita ja kokemuksia kuin pesusieni. Nykyään puristan kyseistä sientä ja koitan kanavoida varastoimistani pisaroista kiinnostavaa musiikkia.
Miksi Superfjordia kannattaisi kuunnella ja millä tavalla se eroaa vallitsevasta kotimaisesta indieskenestä?
”Tietyllä tavalla herkille ihmisille Superfjord voisi tarjota pakopaikan arkipäiväisistä tajunnantiloista. Olisin tosi otettu, jos joku kokisi musiikkini sellaisena, mistä voi kanavoida itselleen erilaisia energioita ja avata kuuntelusession jälkeen silmänsä raukeina mutta kirkkaina. Kotimainen indieskene on rikas ja monipuolinen, mutta koen, että Superfjord voisi ehkä tuoda siihen ripauksen lisää kosmista vaarantunnetta ja laajan objektiivin läpi maalattuja maisemia.”
I’ts Dark, But I Have This Jewel ilmestyy 16. toukokuuta.