Stepan uutuudella kuullaan itseironisia gettounelmia ja flirttaillaan rock’n’roll-Volkswagenissa

”Stepa on alusta lähtien ollut taitava sanankäyttäjä, jonka riimit vilisevät latteuksien sijasta osumia. Ultramagneettinen tuntuu olevan täynnä jossain määrin jäsentymätöntä freestylea”, kirjoittaa Heini Strand arviossaan.

Teksti: Heini Strand, kuva: Teemu Valtanen

Stepa: Ultramagneettinen
Monsp

Jossain määrin jäsentymätön.

Stepan edellisestä sooloalbumista Made in Sodankylä ehti vierähtää jo neljä vuotta. Tosin välissä ehti ilmestyä Aren kanssa työstetty Ja naksuvat luupit, joka sisälsi mukavan rentoa räpäyttelyä.

Stepa on alusta lähtien ollut taitava sanankäyttäjä, jonka riimit vilisevät latteuksien sijasta osumia. Ultramagneettinen tuntuu olevan täynnä jossain määrin jäsentymätöntä freestylea. Moni kappale sisältää ajatuksen, mutta yhtä useassa biisissä lanka hukkuu äkkiä. Sama pätee levyyn kokonaisuudessaan.

Hyviä biisejä löytyy onneksi liuta. Paha jäbä ja Gettounelmii leikkivät kliseillä Stepan itseironiseen tapaan. Rock n roll Volkswagen on ihanan svengaava. Loppulevyn seesteinen biisitrio Ajat muuttuu vielä, Aika mennä kotiin ja Enemmän kuin tarpeeksi parantaa lempeästi maailmaa.

Tuotannosta löytyy hikistä funkia ja tanakoita biittejä. Vierailijoina taituroivat muun muassa Jodarok ja Are. Erityismaininnan ansaitsee laulaja Tanja Torvikoski, joka tuo pariin biisiin tarpeellista flirttiä ja kauneutta.

Arvio on julkaistu Rumbassa 4/14.